SEE, SEESTEINEN SEE

  Aloitetaan otsikosta. Otsikolla tietysti on aloitettu, mutta nyt kirjoitus alkaa otsikosta kertomalla. "SEE, SEESTEINEN SEE" Sehän koostuu kolmesta eri kielestä. Eikä siitä enempää. 

  Järvi oli seesteinen, kun aamulla ajelin sähkökoneella lenkin. Ja tyyntäkin oli. Olisin käynyt katsomassa kalasääskien valtakuntaa, samaten kuin norpan kotiseutuja, mutta siellä oli vene rannassa, eli yöpyjiä maisemissa. Saaret ovat rauhoitettuja, mutta toki rantautuminen ja yöpyminenkin on sallittua. Tulenteko ei. Ja näiden varoitusten aikaan ei ja ei. Kalasääsken poikaset ovat jo isoja, lentelevät ruokaansa etsimässä. Norppa/norpat eivät varmaan kovasti häiriinny, koska tilaa liikkua on kaikille. 

  En siis käynyt siellä, missä aioin. Kunpahan ajelin. Enkä nähnyt norppaa, en sääkseläisiä. 

Lokin näin, montakin...

...ja kauniita maisemia

  Perhe Tiilikainen lähti iltapäivällä kohti Espoota. Saarelassa on myös seesteistä, as I See. Nyt me ollaan kahden. Ulkona on + 33 varjossa. Sisätiloissa ollaan. Pyritään hiljalleen eroon rästiin jääneistä katsottavista. Tv ei tainnut olla auki lainkaan sitten jalkapallofinaalin. Johtunee osaltaan siitä, että Iiris, pian ensiluokkainen ensiluokkalainen, on saanut oman puhelimen. Esikoulu on takana, elokuussa alkaa oikea opintaival. Siksi tietyillä ja tarpeellisilla rajoituksilla ryyditetyn puhelin on tarpeen. Mutta pikkukakkosta Areenalta hän saa joskus katsella. Kuten tänä aamunakin.

  Liisa ei vielä tiedä vähääkään kouluhommista. Riittää, kun evästä piisaa, unta sopivasti, sekä ympärillä tuttuja, joille voi pelleillä.

  "Hauska tyyppi, suorastaan naurettava", sanottiin ennen, kun haluttiin jotakuta mollata, mutta Liisa on sellainen ihan ilman pahaa tarkoitusta. 

  Helle ei lopu. "En miä valittaa halua, mutta kyrsii se pikkasen", sanoi Aake muinoin. Ei lämmä luita riko, mutta pihanurmi palaa paskaksi, ei tule sieniä, ei pörhisty mustikat. Ja energiayhtiö tienaa, kun pitää taloa kaiken aikaa viilentää. Tienaa ne muutenkin, energiayhtiöt. En minä sitä jaksa enää loinnella. Ryöstää ne kumminkin, siirrossa ja perusmaksuissa. Ei itse kulutus edes eläkeläisiä saa polvilleen. Ei, vaikka kasvimaille, kasvulavoille ja nurmikoille pitää Saimaan vettä pumpata päntiönä. Illat siinä puuhassa kuluvat, kun ei auringon läköttäessä kannata kastella. Onneksi on pitkiä koivuja pihapiirin ympärillä, joten arska painuu latvusten taakse jo kuuden maissa. 

  Pahempi riesa kuin sähköyhtiöiden taksoitus on paikkoja kastellessa paarmojen paljous. Niitä on, luvalla sanoen, helvetisti. Aina jostain päin näykkimässä ovat. Sieluttomat. No, asiat unohtuvat. Ei tule paarma ensimmäisenä mieleen, kun marraskuussa vihmoo räntää päin naamataulua. Parasta olla kutakuinkin tyytyväisiä siihen, mitä äiti-luonto kulloinkin tarjoaa.  

  

  Muuten: Eilen käytiin pyörähtämässä kotona, saatiin toiset koronapiikit. Pari viikkoa kun odotellaan, niin pitäisi olla turvassa vakavammalta taudilta. Paljonhan sitä tietysti pitäisi. Vaan ei aina ole. Ne ovat kavalia kavereita, nuo koronat ja muut virukset. "Niihen pirulaisiin kansa on bakteerittii ystävällisijä", olisi muali-Väisänen, ystävien kesken Mualar-Matti, sanonut, jos tämän ajan olisi saanut kokea.