Iltapäivällä nostettiin peruna. Eli minä kuokin, Hilppa siirteli ansiokkaasti astiaa. Pottua on viety tuliasiksi, annettu meniäisiksi, syöty kohta kaksi kuukautta. Tuon verran vielä löytyi uudelta pottumaalta.
Eikä siinä vielä kaikki; toisella kasvimaalla on pikkasen nostamatta. Viiden kilon pussi siemensiikliä HongKongista tuotti ihan mukavasti.
Kurpitsat kasvavat hitaasti, mutta epävarmasti. Epävarmasti siksi, ettei me varmasti tiedetä, mikä kurpitsa on lajiltaan. Ei tullut kysyttyä, kun taimet ostettiin. Ei siis ole harmainta aavistusta siitä, kuinka suureksi niiden on tarkoitus paisua. Mutta paisukoot rauhassa, pakkasiin asti.
Tänään maalasin talon päätykolmion. Onneksi sen yletti, räystäslautoja myöten, rasvata ilman koroketta verannan katolta. Vaikka kuvassa näyttää siltä, että maalausjälki on epätasainen, niin se ei ole. Ison koivun varjoa lankeaa seinälle hämäävästi. Jos verannan katto puolestaan näyttää laikukkaalta, niin se myös on. Siitä, kuten länsilappeelta talosta, on pinnoite kuoriutunut kattopelleistä pikkuhiljaa huut helevettiin. Nuo pellit laitettiin Hanelin kanssa joskus seitkytluvun toisella puoliskolla. Jossain vaiheessa pitää asiaan perehtyä, poistaa jäljellä oleva pinnoite, tai maali kai sekin on, käsitellä ja värjätä katto. Ehkä ei vielä ensi kesänä. Vaikka rumahan tuo on.
Ei tälle päivälle muuta ollut budjetoitu, joten ryhdyin lounaan (kesäkurpitsa-jauhelihapataa) jälkeen kirjoittelemaan. Ei huomisellekkaan ihmeempiä duuneja ole mielessä. Torstaina mennään käymään kaupungissa, perjantaina kylässä. Siis ei kylällä, vaan kylässä.
Pellit Piskolan puu- ja rekiliiterin kattoon tulivat eilen. Ainakin niin Hanelille soitettiin, kun Rohusilla istuttiin syömässä paskion valmistujaisia. Sen homman alkaminen siirtyy ensi viikkoon. Ilmoja toivotaan.
Leimukukat vielä leimuavat.
Myös joku muitten mukana meille juurtunut pensas rehottaa. Tuosta paikalta yksi kokolias pensas keväällä kaivettiin ylös, siirrettiin talon ja navetanmuurin välille. Uutta tuntuu ja näyttää puskevan. Mihinkähän tämä siirretään? Ei se ole kukkapenkkiin passeli kasvi.
Melko leppoisaa alkusyksyä tässä mennään. Pitäis verkkoja laittaa, mutta kun kehtuuttaa. Pitäis vielä päivä vesoa, mutta kun kehtuuttaa. Mitäs sitä mitään tekemään, kun kehtuuttaa. Varmasti tulee aika, jolloin ei kehtuuta. Sitten päätä pahkaa vesurin kanssa metsään, perään verkonlasuun. Kaikella on aikansa. Joten olla möllöttelen päivän, pari. Odottelen ja arvuutteen vaikka sitä, millaiset kekkerit Rohus-Markku meille ensi kesänä järjestää. Kun hän eilen kysyi paskion pystytyksen hintaa, minä vastasin, että en palkan perään sitä tullut tekemään. Ja että minä tänne Hanelin pyysin, ja että meillä hänen kanssaan on YYA-sopimus voimassa, ja lähden puuliiterin katolle pian omaa osuuttani tekemään. Jatkoin vielä, että keksikää vaikka meille jotain kivaa. Siinä tuli sitten puheeksi, että syödään ja saunotaan, ehkä tehdään jotain muutakin, ensi kesänä. Hilppa tietysti mukana, ja Taina, mikäli kiireiltään joutaa. Olisi mukavaa, jos Mattikin olisi messissä. Puheenaiheita piisaisi varmasti, muisteluja riittää. Saattaisi tulla esiin joitakin minulta jo unohtuneita tapahtumia. Niin kuin tuli eilenkin. Markku sanoi, että oltiin joku talvi menossa Avokkaseen. Ajeltiin iltapimeällä Mikkelistä kohti Anttolaa minun MUD-nelosellani (Fiat kuussatanen, eli Pompannappi). Oli ollut täysikuu, hiljainen tie, ja minä olin sanonut, että säästetään lyhtyjä, ajetaan ilman valoja. Näin oltiin tehty. Minä en kyllä muistanut tuota tapausta, mutta kun puheeksi tuli, alkoi palautua mieleen.
Tuo reissu taisi olla se, jolloin pelattiin yöllä kuutamossa pesäpalloa lumisella jäällä Avokkaansalmella. Ainakin Markku, Ahos-Riti, Ruikku ja minä oltiin siellä. Taisi olla Viholaisen Vinskikin. Rohus-Matti, vakiojäsen, ei muistaakseni ollut tällä urheilumatkalla.
Muistelut sikseen! Ok, minä lopetan. Koska muistelut on käsketty, omasta toimestani, jättää sikseen, lopetan, sillä mitään aktuellia ei ole enää mielessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti