KYLÄSSÄ OLTIIN

  Perjantaina oltiin kyläilemässä Moisaloitten mökillä Paajalassa. Aurinkokelissä taittui matka oltapäivällä. Vähän ukkonen illemmalla hipaisi tienoota, satelikin. Mutta taas poislähdön aikaan, hämärän rajamailla, oli oiva ja selkeä keli.
  Mukavaa oli turista, vähän viiniä nauttia. Ja syödä Urkin vokkaama ateria, missä oli kanaa ja runsaasti vihanneksia, vähän sieniäkin. Ja juustoa myös, halloumia. Maukasta, vaikka Voke olisi jotain nyanssia, muka, vielä ruokaan kaipasi.

 

  Kahvit myös hörpittiin, ja Hilpa tuliaisiksi viemää omenapiirakkaa. Hymytytöillä piisasi puhuttavaa.

Aika riensi siivillä. Piti ihan tarttua itseään niskasta kiinni, että päästiin lähtemään ennen täyttä pimeyttä. Vaikka kuulaalla ilmalla olisi matka sujunut sydänyölläkin, tuttu reitti. Sitäpaitsi karttaplotteri olisi hädässä otettu avuksi. Vaan eipä tarvittu. Pakko tunnustaa, että vielä kotona intoonnuin hörppimään konjakkia. Olisi saanut jäädä hörppimättä. Vanha on vanha, eilen ei ollut kaksinenkaan olo. No, saattaa mennä tovi, ennen kuin seuraavan kerran kohtuuden yli juon. Saisi mennä vaikka tappiin saakka.

  Koska kysyin kylässä lupaa jakaa ottamiani kuvia. laitan vielä sellaisen, missä on isäntäkin...

...ja toisen, missä hän kokkaa ja vokkaa.

Ja tuplaselfie kanssa Voken kanssa. 

  On otettava tavaksi, tuollaiset tapahtumat. Ensi kesänä Avokkaassa. Tervetuloa Voke ja Urkki! Ja saa tänne muutkin tulla. Pieni varoitus mielellään ennen saapumista on toivottavaa. Mieluumin reilusti ennen. Mutta ei yllätysvieraita vesitielle ajeta. Syyttäkööt itseään, jos tarjoilut jäävät niukoiksi.
  Minustahan taitaa ennen pitkä kehittyä ihan sosiaalinen henkilö.

  Tänään lasketaan naapurin kanssa muikkuverkot. Luulisi jotain pyydykseen uivan. Lähinnä mujeita.
  Olen odotellut, että Haneli ilmoittaisi, koska tarvitsee apua katon pellitykseen. Ei ole kuulunut. Epävakaista on kyllä luvattu; huomenna sataa vähän, tiistaina puotaa, loppuviikosta taas sadetta. Koska ainakin toinen lape on kerralla purettava, niin mielellään saisi olla ainakin pari poutapäivää putkeen. No, Haneli päättää, renki tekee työtä käskettyä.

  Jos ei käskyä katolle kuulu, korjailen viimeistään tiistain ulkorappuset. Se homma ei vaadi, kuin yhden poutapäivän. Tai ei sitäkään, sillä mesta on helppo suojata.
  Aitan pääty on vielä maalaamatta, mutta siellä on ampiaispesä. Ja vihaisia ampiaisia; ovat jo kahdesti Hilppaa tökänneet. Lopulta älysin, missä se pesä on: ampparit luikahtavat hirren saumasta sisään. Ovat ilmeisesti pesänsä rakentaneet sisäpuolella kovalevyllä peitetyn hirren ja levyn väliin, joten eivät ne sisällä häiritse. Jätän suosiolla maalauksen ensi kevääseen. Niin kävi osalle talonkin maalauksesta viime kesänä. Maalit vaan kotiin talvehtimaan, homma jatkuu 2020.

  Nyt lähden roudaamaan perunat kellariin. Ovat kuivahtaneet aitassa, joten siirto on suoritettavissa. Vielä alkuviikosta kaivan alakasvimaalta pari riviä perunaa ylös. Siellä ne ovat kasvaneet hitaammin. Kiinnostaa nähdä, on sato yhtä suurta, kuin uudella pottumaalla oli? Mutta nyt perunahommiin.