No niin, näillä hoodeilla on pieksänyt vettä ankarasti. Joka päivä. Onnekseni joka aamu on ollut puotaa n. seitesemään asti, joten olen pystynyt aamulenkit kuivana ulkoiselta kosteudelta suorittamaan.
Lauantaina oli tosin hieman vähäsateisempaa. Jopa niin, että aamusta pesin ikkunoita, ja päivällä kyllästin väliaitoja. Ennuste näytti, että iltaan asti olisi puotaa, mutta alkoihan se sade jo kolmelta. Kolmisen tuntia ehtivät aidat kuivahtaa. Onhan niistä puolet lipan alla, ja ehkä ehti öljy imeytyä niin, ettei armoton piiskaus sitä kokonaan pois valuttanut? Kuitenkin: tehty on tehty. En jättänyt siis eteeni löydettäväksi.
Käsittääkseni Anttolan huudeilla on satanut myös. Jokohan Saimaan vedenpinta kääntyy nousuun? Ainakin laskun luulisi tyrehtyvän. Ollaan nimittäin kohta "paskakierän vaa'oilla, että kaivo alkaa ehtyä.
Käytiin tänään jo aamusta Launeen City-Marketissa. Mammuttimarkkinat sinne houkutteli. Iiriksen 5-vuotispäivä lähestyy, ja lahjavinkkejä saatiin eilen. Marketin markkinoilta onnistui sellainen löytymään kolkyt prossaa edullisemmin.
Kohta suuntaa kaupungille. Tapaan ensin vanhan kollegani. Tai eihän Hemppa vanha ole, minua vuotta nuorempi! Entisen kollegani, paremmin sanottuna. Pieni palaveri asiasta, missä olen häntä luvannut jeesata.
Sitten silmälääkärille. Kahden vuoden välein yleensä lääkärillä käyn. Lasien hankinta kulkee aina silmälääkärin kautta, koska toinen silmäni on leikattu. Nyt ei ole kuin vuosi edellisestä käynnistä, mutta olen huomannut, että vasen, leikattu, silmäni on sumentunut. Pakko mennä tarkastuttamaan. Päätös tuli, kun Hilppa tilasi itselleen ajan optikolta. Samalla kotireissulla tuntui järkevältä hoitaa molempien silmäasiat. Ei tartte näille huudeille niiden takia erikseen tulla.
Kun silmä kolme vuotta sitten laseroitiin, minulle kerrottiin, että se pysyy tuollaisena hamaan tappiin. Sanottiin, että kaihi ei uusiudu. Jotakin on kuitenkin tapahtunut. Kohtahan sen tietää, luulen. Luulen myös, että silmälääkäri, mukava mies, minulle ehdottaa pikaista operaatiota edustamallaan lääkäriasemalla. Niin hän teki kolme vuotta sittenkin. Mutta kysyttäessä kertoi, että silmäni tila oli niissä rajoissa, jotka täyttävät julkisen sairaanhoidpn kriteerit. Joten sain lähetteen Päksiin. Muutama kuukausi jonotusta, ja leikkausa tehtiin. Tehtiin saman lääkärin toimesta, sillä hän työskentelee myös Keskussairaalassa.
Olen sitä mieltä, että koska silmäni on leikattu julkisen terveydenhuollon toimesta, niin se pitää myös korjata julkisen terveydenhuollon toimesta. Kyllä meikäläisen eläketuloilla on väliä reilun satasen ja reilun tonnin hinnoilla. Kevyesti jaksan, ja pystyn, muutamia kuukausia taas varttumaan; yhteisnäkö on sellainen, että opaskoira on vielä kaukaista tulevaisuuttaa, mieluummin tavoittamonta vanhuutta. Medikovalla kiinnostuksella odottelen, mitä minulle kohta kerrotaan.
Sataako tänään vielä? Pitääkö varustautua. "Es ist mir Wurst", sanoo saksalainen. Autossa on kevytsadetakki, peräkontissa sateenvarjo. Eikä pitkiä matkoja tarvitse dallailla.
Huomenna on Hilpan vuoro. Aamuyhdeksältä on optikko. Sitten aikaa vievä ja turhauttava pokien valinta. Se on tapahtuma, mistä Hilppa ei itsekkään pidä. Toivottavasti meidän "hovipalvelijamme", naishenkilö, joka on on ollut myymässä vuosien saatossa kummallekin meistä lukuisia kehyksiä. Hän osaa kertoa asioita, mitkä helpottavat valintaa, olla makutuomarina, mikä ei itseltään aina (lue "lähes koskaan") onnistu.
Minä en uusa laseja varmaankaan tilaa. Jos silmä operoidaan, ei mitään järkeä uusia. Jos ei, niin ei näkö parane okulaareilla vaihtamalla. Ei edes ulkonäkö. Niin paljon ei pokilla sentään saada aikaan. Enkä nyt tarkoita sitä, etteikö parannettavaa olisi.
Kun Specsaversilta päästään, suunnataan, taas saksalaista siteeraten "Dort wo sagen sich Eulen und Käuze gute Nacht". Saksalaiset eivät vissiin "jumalan selän taakse" koskaan mene. En toki ole varma, olemmeko me Avokkaassa "jumalan selän takana". En ole varma siitäkään, että jumalaa ylipäätään on. Ehkä on. Olen kallistunut ajattelemaan deistiseen tapaan, että jos jumala on kaiken luonut, on hän sen jälkeen nostanut kädet pystyyn, jättänyt luomakunnan oman onnensa nojaan.
Saksalaisten pöllöistä ja minervanpöllöistä osaan sen verran kertoa, että Anttolassa on pöllöjä, mutta ei tietääkseni minervanpöllöjä, joten ne eivät voi toisilleen öitä toivotella. Vaikka hienoa olisi minervanpöllö bongata. Se olisi kolmas kerta Suomessa. Nyt taitaa lähteä hakoteille juttu. Lopetan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti