MR. MOONLIGHT JA "SHOTGUN STORY"

  Tuli mieleeni, että pitäisi Beatlesia välillä kuunnella. Niinpä latasin illalla puhelimeen muutaman albumin. Aamulla lähdin viiden jälkeen dallaamaan sauvojen ja musiikin kera. + 6 astetta, pilvetön taivas, kuutamo. Juuri, kun korviini kajahti "Mr. Moonlight", avautui eteeni pitkän ja suoran katuosuuden takana loistava täysikuu. Otin siitä luurilla kuvan, mutta se ei vanhalla "hikipuhelimella" onnistunut. Tai onnistui toki, mutta huonosti. Siksi laitan kappaleen kunniaksi jokunen päivä sitten saaressa uudemmalla puhelimella otetut kuun.

  Taival Hollolan Kuntakeskuksen ympäristön kujilla sujui leppoisasti Beatle-poikien säestyksellä. Ehdin kuunnella albumit "Beatles For Sale", "Help", sekä "Whit the Beatlesin" melkein kokonaan, nuo levyt kun ovat vain rehdin puolituntisen kestoisia.

  Lyhyitä, simppeleitä rakkauslauluja ne enimmäkseen ovat. Lauluja petetyksi tulemisesta, pettämisestä, saavutetusta ja saavuttamattomasta rakkaudesta, onnellisesta tai onnettomasta rakkaudesta, jättämisesta ja jätetyksi tulemisesta. Tärkeää sanomaa The Beatlesin lauluihin tuli myöhemmin, vähän ennen kuin ne loppuivat, yhteiset laulut. Toisaalta: Voiko rakkautta tärkeämpää sanomaa ollakkaan? Joka tapauksessa, ah niin raikkaita ja rakkaita nuo biisit ovat. Ainakin muutaman vuoden välein nautittuna. 

  Sitten "Shotgun story". Eilen katseltiin Hilpan kanssa tv:ta. Eräässä sarjassa eräs nuori mies sain haulikosta selkäänsä. Kun ampumahaavaa paikattiin, ihmetteli Hilppa, että kuinka siinä on noin monta reikää? Minä selittämään, että haulikon panoksessa on lukuisia hauleja, kymmenistä satoihin, riippuen käyttötarkoituksesta. Vaikka en ole metsämiehiä, pääsin sentään tuon verran loistamaan tiedoillani. Jatkoin vielä, että olethan joskus puraissut haulia Hanelin ampumassa jänis- tai sorsapaistissa. Luuletko, että tuo yksi hauli on elikon tappanut?

  "Joo, niin olen luullut", vastasi Hilppa. 

  Tämä vain esimerkkinä siitä, kuinka toisille itsestään selvät asiat ovat toisille täysin vieraita. Se on yksi syy pallomme jatkuvaan eripuraan, sotaan, sortoon ja terrorismiin. Ei tietysti Hilpan tietämättömyys haulikkoasiassa, vaan ylipäätään tiedon ja tietämättömyyden, tai kahden tietämättömyyden, kohtaaminen.

 Mutta jatketann ajatusta siitä, että haulikon patruunassa olisi avain yksi hauli. Voi varmaan sanoa, että siinä tapauksessa metsästäminen olisi todellista urheilua. Ja skeet-ammunta tosi todellista urheilua.

  Vielä, ennen kuin hyökkään pesemään parvekelaseja, muutama sellainen biisi aamulta, mikä erityisesti tuntui osuvan, nostavan muistot pintaan: "No. Reply", "Mr. Moonlight", "You've Got to Hide Your Love Away", "I Wanna Be Your Man", ja tietysti "Yesterday", "Help!",  sekä "Rock and Roll Music".

  Kunhan saan Beatles-muistelun kahlattua, pitänee ottaa Rollarit tapetille. Tosin ei kovin kauaa ole, kun heidän ensimmäisiä albumejaan kuuntelin. Jospa siirryn Kinksien kautta Stepen Stills'in ykköseen ja kakkoseen. Nostalgialla on puolensa.