On kaksi vankka syytä, miksi en hankkinut ilotulitteita:
1. En vietä venetsialaisia.
2. En osta ilotulitteita mihinkään tilanteeseen enkä tilaisuuteen.
Ventsialaiset on juhla, mikä ei sovi minun ajatuksiini eikä tapoihini. Eihän elokuun loppu ole mökki- ja venekauden loppu. Mökki- ja venekautta on ainakin yksi kolmannes edessä. Toki joillekin saattaa mökkikausi kuivahtaa näillä paikkeilla. Siis juhlikaa täysin rinnoin. Ja ne, joille juhliminen on itsetarkoitus, bailatkaa mukana.
Eilen palattiin huoltotauolta saareen. Lämpimään saareen palattiin. Ensitöikseni kävin kurkkaamassa virallista epävirallista sademittaria. Sen verran oli kosteutta pohjalla, joko surpersnadin kuuron tai äykeän yökasteen jäljiltä. Sadetutkan mukaan parjantaina ip. seudun yli meni kokolias ukkosrintama. Jos meni, niin melko kuiva rintama oli.
Vaikka kuivaa on ollut, on nurmikko kuitenkin kasvanut. Siispä ajelin sen eilen. Ei aivan kaikilta alueilta tarvinnut, mutta kuitenkin. Ehkä se oli viimeinen leikkaus tälle vuodelle, ehkä ei?
Tänään lähden Piskolan puolelle sieneen. Saattaa olla, todennäköisesti on, turha reissu. Mutta tehtävä on, mielenrauhan vuoksi. Ja pääsehän ainakin Tuntematonta siteeraamaan.
Meillä on tarkoitus viipyä ja viihtyä täällä reilu kaksiviikkoinen. Sille jaksolle rittää sopivasti puuhaa. Jollei jopa ylenpalttisesti. Riippuu vähän. Mutta varauduttu ollaan siihen, että ei riipu: lainastossa ollaan käyty, kirjoja pinot henkilöön mukaan raahattu. Joskus tulee tuo "lainasto" minulta ihan itsestään. Nuoruudessani sana oli yleinen, ainakin mm. äitini sitä käytti. Synonyymisanakirja antaa sen myös. Viimeisenä kahdestakymmenestyhdestä vaihtoehdosta. Mikäli minulta kysytään, niin kyllä "lainasto" on parempi vaihtoehto, kuin vaikkapa tarjotut "säilö", tai "librerija". Ei minulta kyllä kysytä. Ei ainakaan kysytty, kun synonyymisivustoa rakennettiin.
Kello on kohta kuusi. Maljaköynnös tervehti tarpeilleen ja rientävää miestä äsken kaikessa kukoistuksessaan.
Vieressä oleva mittari kertoi, että viisitoista. Eikä lehti havissut. Nyt, kun on valostunut, ei järven pinta liikahdakkaan, kun sinne silmäilen. Hyvä hetki laittaa kahvit valumaan.
No niin, ropinaa kuuluu, aamupalaa katettu. Se on nyt syyskuu. Joillakin mökki- ja veneilykausi finaalissa. Joillakin jysäri. Minä menen hakemaan kahvia.
Ruumis ja sielu ravittu. Ruumis muutamalla voileivällä, sielu kahvilla. Elämä ilman aamukahvia on, Jaska Jokusen sanassa, kuin pilvinen päivä. Vai oliko se joku muu Tenava, joka noita vertauksia esitti?
Se on syyskuu. Mitä eroa sillä on eiliseen? Ei tuu mieleen, kuin yksi: seinäallakan sivu on uusi. Siinä kaikki, kun eläkekin napsahtaa tilille vasta huomenna.
Teksasissa on ammuskeltu. Vissiin viisi kuollutta, parikymmentä haavoittunutta. Kaikki on suhteellista; jos Ämeriikassa ammutaan poliisia kohti, ja he loukkaantuvat, ei se ole uutinen. Kyllä Suomi on pieni maa, ja suht' rauhallinen. Onneksi.
Hilppa vyöräsi itsensä ylös. Kahvia kuuluu kaatelevan. Minä alan etsiä metsävaatteita. Hirvikärpäset odottavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti