Tänään käytiin kaupungissa. Ensin haalittiin tavaraa neljästä kaupasta ja yhdeltä bensa-asemalta. Lomassa ehdin palastamaan lompakon. Tokmannilla oli edessämme kassajonossa iäkäs herra, harrmaatukka ponnaripää sinisissä haalareissa. Hän maksoi rahalla reilun kympin ostoksensa. Me perään maksoimme omamme. Kun mentiin autolle, lähti haalariherra juuri etupuoletamme autollaan. Huomasin, että häneltä oli pudonnut lompakko, mutta auto usmuutti jo pois päin, eikä mies huomannut huitomistani. Ehdin nähdä rekkarin, huusin sen autossa istuvalle Hilpalle, käskin kirjoittaa ylös. Kun lähdin hakemaan pudonnutta lompakkoa, kurvasi auto kyseiselle paikalle. Katselin, huomaako tulija posan. Ei huomannut. Ei huomannut, vaikka astui äijä lompakon päälle! No, minä hakemaan. Kurkistin sisään: ajokortti, muutama pankkikortti. En tarkemmin jäänyt tukimaan. Sanoin Hilpalle, että vien sen Tokmannin kassalle. Niin tein. Vei kassojen vieressä olevaan infoon. Neiti kuunteli selitykseni, sanoi: "kiitti, toivottavasti tulee hakemaan."
Sanoin, että on siellä ajokortti ainakin sisällä, kyllä omistaja löytyy. Perään tuumasin, että olisi kuitenkin pitänyt itse selvittää ponnaripään yhteystiedot. Jotenkin tuntui siltä, että tapahtuuko asiassa muuta, kuin odottelua. Eli ehdin lomassa pelastaa yhden lompakon, mistä en tiedä, tuliko se pelastetuksi. No, uskon kuitenkin, että tuli.
Hilppa oli eilen sopinut Moisalan Voken kanssa, että mennään poikkeamaan heillä. Hilppa nimittin oli eilen yhteydessä Vokeen sen tiimoilta, että huomenna mennään heidän mökilleen nyyttikestien tapaiseen iltapäivän viettoon. He sopivat, mitä kukakin tuo. Ja sopivat, että tänään mennään heillä käymään. Mikä tietysti on tärkeää. Mennä tänään käymään sellaiseten ihmisten luona, jonne mennään huomenna kylään. Kun Moisaloilla turistiin, kahvit juotiin, vielä pihalla turistiin, sanoin, että eiköhän tehhä niin, jotta aloitetaan ne kestin saman tien. Jotta mitäs tässä me suotta enää Avokkaassa käymään. No leikki leikkinä. Sitä paitsi emme olleet aiemmin Moisaloiden kodissa Mikkelissä käyneetkään. Hilppa ja Voke ovat nuoruudenystäviä, tuttu oli ja on hän minullekin, mutta kuten on hyvä käymään, oli vuosikymenten katkos tapaamisissa, kunnes pari vuotta sitten alkoi uusi kausi erään satunnaisen tapaamisen seurauksena. Uskon, että asiaa riittää, varsinkin Vuokolla ja Hilpalla, huomennakin. Ja kyllä me Urkin kanssa juttuun tullaan, jutussa pysytään, vaikka hän minulle tavallaan uusi tuttavuus onkin.
Melkein uskallan lyödä veikan siitä, että huomenna ip. sataa. Sataa, kun ei pitäisi. Sehän on selvää, koska ei sada silloin, kun pitäisi. Mutta pistetään kumipukua ja sydvestiä päälle, rukataan tarvittaessa aikataulua. Mennään, jos ei hurrikaaniksi äidy, tai trombiksi. Viisi sekuntrimetriä menee, kuusikin. Seitsemän nippa nappa, kahdeksaan ei Hilppaa saa veneilemään, kuin köysissä.
Sen verran ostoksista että muistin lopulta ostaa valmislaastia portaisiin. Ostin kaksi 25 kg:n säkki S06:sta. Yksikin riittä rappuihin, mutta aion vähän muurailla savustuspaikan tulisijan tiilien ympärille asettelemiani kiviä paikoilleen.
Sitten ostin led-valonheittimen ja kytkimellisen ulkojatkojohdon, joiden avulla virittelin jo valot puuliiteriin. Lämmityskausi alkaa, illat ja aamut pimenevät. Koska leivinuuniin on tapana laittaa sianpiremän aikoihin tulet, olen tähän asti ole puita noutanut otsalampun kanssa. Nyt tuli asia moterniksi; pihavalot päälle, liiterinoven vieresä valkeaa vajaan. Kehitys kehittyy.
Kun varsinkin erään ryhmän toimesta on fb-sivuilla viime aikoina paisuvaan tahtiin muisteltu ja ihannoitu entistä, kannan minäkin korteni kekoon. En kylläkään ryhmän sivuilla, vaan tässä blogissani. Tässä se tulee: Muistattekos aikaa, kun kotiinne poikkeava, tai raitilla nokikkain sattuva immeinen, oli usein tavallinen tulokas, eli tuvallinen talokas? Siitä vaan miettimään. Meillä maalla se oli ainakin kuuskytvuotta sitten normaali juttu.
Nyt on myöhästyneet päiväkahvit hörpitty, Hilppa on saanut huomisekski tarkoitetun omenapiirakan uuniin (toivottavasti se saadaan kuivana määränpäähän). Minä lähden tuikkaamaan sauna tulipesät palamaan.
Koska kuva pitää aina laittaa, eikä oikein mitään tullut mieleen, laitan otoksen navetanmuurin vieressä lopultakin kukkimaan äityneestä krassista. Siksikin, että minusta on hauskaa, kun samassa kasvissa on kahden värisiä kukkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti