keskiviikko 18. syyskuuta 2019

LÄMMITYSKAUSI KATSOTAAN ALKANEEKSI

  Eilen saavuttiin onnella saareen. Onnella, sillä kastumatta onnistuttiin venematka tavaroinemme suorittamaan, vaikka koko matkan Mikkelin ja Anttolan välillä sateli. Eikä se enää loppupäivänä vettä piessytkään. Illalla oli melkeinpä selkeää, kuten hieman manipuloitu kuva kertoo:


  Vaikka olin aamulla komentanut ilpin tosi toimiin, päätettiin, että uunilämmityskausi on aiheellista aloittaa. Leivinuuniin ja kammariin tehtiin tulet. Lievästi, tunnustelen, vetävätkö hormit. Jo vain, katolle pyrki savu. Aamulla laittelin isoon uuniin taas halkoja, sillä ei aluksi kannata kerralla ylettömästi korventaa.

  Tässä kohtaa joku saatta kysellä, että mites silmälääkärillä meni? No huonosti meni. Siinä suhteessa, että minähän olin pöljyyttäni varannut ajan optikolta! Kun totisella naamalla liikkeessä kerroin, että mielestäni silmälääkärille varasin, henkilökunta neitokaisen suulla ilmoitti, että ei netissä edes voi varata, kuin optikoaikoja. Eli olin söhlännyt ja sohlannut huolella.
  Neiti sanoi minulle, että kannattaa kuitenkin antaa optikon katsoa silmät, eikä se maksa mitään.
  "Ok" sanoin.
  Optikko sitten teki tarkastuksen. Sumeaa oli vaemmassa, leikatussa silmäässä.
  "Jälkikaihilta näyttää", sanoi hän. "Eli silmälääkärille aika, eikö vain?"
  "Tietysti!", sanoin. "Voinko sen varata tästä?"
  "Toki, hetkinen."
  Ilmeni, että silmälääkäri käy nykyään liikkeessä perjantaisin. Sopiva vapaa aika löytyi lokakuun 18. päivälle.

  Hilppa oli sitten eilen optikolla. Tämä ei suostunut hänelle uusia laseja määräämään, vaan passitti arvatkaa mihin? No silmälääkärille, kele. Samalle päivälle sai Hilppa myös ajan.
  On jo ollut tiedossa, että Hilpallakin kaihi etenee. Eli meidän miniperheessä jylläävät kaihit kokonaisvaltaisesti; Hilpalla harmaakaihi, minulla jälkikaihi. Eipä minulle, kun kaihi taannoin leikattiin, tosiaankaan kerrottu mitään jälkikaihista. Mutta sellainen siis voi tulla, ja tuli myös. Vaikka ei lääkäri asiaa ole vielä varmistanut, niin sitä tämä on. Korjaus on kuulemma kevyempi operatio, kuin itse leikkaus. Katsotaanpa, mitä tohtori aikanaan tuumaa.
  Hilpan kaihi on vielä ilmeisesti siinä vaiheessa, että laseilla pystyy toimeen tulemaan, mutta sihenkin silmälääkäri kertoo kantansa. Taidamme piakkoin olla kyseisen silmälääkärin joulukorttilistalla.

  Silmistä asiaan. Aamulla usmuutin het' seitsemältä Hanelille katontekoa jatkamaan. Muuten eteni homma mukavasti, mutta sade, mitä ei pitänyt esiintyä, keskeytti homman liki kahdeksi tunniksi. Eli meille tuli runsaanpuoleinen yhdistety lounas- ja kahvitauko.

  Jiirit vievät aikaa, mutta nyt ne on tehty. Enää puuttuu suora takalape. Niin, ja harja-, sekä räystäspellit.



  Jos huomenna on puotaa, niin duuni on tehty. Varsinkin, jos Haneli vielä illalla on purkanut ja siirtänyt telineet valmiiksi. Jos jotakin pientä jää, niin Haneli saa ne itsekseen pusattua. Joten toiveissa on, että pääsen perjantaina katselemaan, olisiko sieniä pullahdellut syysilmoja haistelemaan.

  Oli muuten mukavaa palata kattopuuhista hieman kosteana lämpimään pirttiin, mennä saman tien Hilpan lämmittämään saunaan. Kyllä uuneilla saa aikaan miellyttävän lämmön, aivan erilaisen, kuin ilpillä tai pattereilla.

  Nyt alkavat silmät lupsaa, vaikka kello ei ole juuri mitään. Kai tällä iällä päivän keikkuminen katolla, maassa, katolla, maassa, etc., vie mehut miehestä. Varsinkin, kun jo viideltä nousin pirttiä lämmittämään. Taidan vetäytyä sohvalle lämpimän tupauunin kylkeen pötkölleen. Saapi Hilppa aikanaan töniä, että herääppäs siitä nukkumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti