TILANTEEN MUKAAN

  Vaikka edellisessä blogissani uumoilin ryhtyväni muihin hommiin, eli kasvimaiden syyshuoltoon, toimeuduin kuitenkin ensin portaan fiksaukseen. Nokassa oli näet sellainen kutku, että ei muutamaan päivään satele. Eikä sadellut. Tosin valun suojasin, kaikelta varalta, sillä nokkani kutku on luotettavuudessaan virallisten sääennustusten tasolla. Alla kuva ennen suojausta, koska kuva pressusta ei tuntunut järkevältä.

  Vielä tänään, kun puran reunalaudat, tuunaan ylätason rinnan. Loput askelmat jätän tuota tuonnennemmaksi, eli tulevaan suveen.

  Porras sai uutta ilmettä siis lauantaina. Hilppa ryöpäytti rouskut, sillä aikaa, kun sementtimies Peppe touhusi sementtihommissa.

  Eilinen meni melko niukoilla duuneilla, ainakin hikopisaroilla mitattuna: vähän vein tavaroita talvisäilöön, keräilin suojaukset kasvimaan ja kasvulavojen ympäriltä pois, purin tomaatteja suojanneen rakennelman.
  Sitten vielä, koska pakkasia on öiksi ennustettu, suojasin vesijohtoa talon ulkopuolella. Se tulee maassa kaivolta seinustalle, nousee kuistin nurkalta ylös, menee kuistin katossa sisään. Ihan pieni pakkanen ei putkeä jäädytä. Yleensä otan vedet pois päältä, tyhjennän putkiston joskus lokakuussa. Viime syksynä kävi ainakin kerran niin, että kohmeeseen jämähti putki. Kun sitä aamupäivällä vähän kolistelin, aukesi tulppa, vesi virtasi taas. Tyhjensin pian sen jälkeen järjestelmän, koska olimme lähdösä käymään Hollolassa.
  Minulta löytyy hieman kahdeksan millin vahvuista neopreenia, päätin kietoa sitä putken ympärille, laittaa nippareilla kiinni. Tein minkä päätin.

  Eipä tuo "näöllään illauta", mutta ehkä jatkaa hanaveden käyttöaikaa edes pikkaisen. Näinköhän tulee vielä joskus ryhdyttyä vesiasioissa investointeihin, eli porakaivon teettoon? Ja sen myötä ympärivuotiseen ylelliseen tiskikoneaikaan? Mikä tietenkin edellyttää vesijohdon suojaamista vastuslangalla, ja peruslämpöä talviksi ainakin keittiöön. Aika näyttää, antaa asian muhia.

  Hilppa keitteli eilen vihreitä tomaatteja säilykkeeksi. Ensimmäistä kertaa sellaisia teki. Ehkäpä siksi, että tomatteja kasvatettiin ensimmäisen kerran. Netti on sellainen keittokirja, että kaikkeen löytyy ohjeet. Niinpä odotan innolla. että päästän vihreätomaattipurkki avaamaan.

  Kuva näyttää, että tomaatit ovat tuvan pikkupöydältä vähentyneet. Näyttää se myös, että joskus heinäkuun alussa saatu ruusupegonia, nyt juuri sisääntuotuna, kukoistaa kummasti.

  Hilppa ehti ehtivänä, miksei myös ehtoisana, emäntänä, keitellä puolukoista hilloa, tekaisi lomassa niistä puuronkin.

  Lauantai-iltana laskettiin naapurin kanssa muutamat verkot ahventa tavoittelemaan, eilen ne aamulla haettiin pois. Kävi niin, että Hannulla oli kaksi ahventa ja siika, minulla ei senkään "verj'piätä". Sattuman kauppaa on kalastus, varsinkin, kun ei ole kalastaja. Mutta lannistua ei pidä. Uutta matoa koukkuun, ehkä huomenna?

  Ilalla, hammaspesun aikaan, nappasin puhelimella muutaman kuvan. Aika hyvin sillä saa yö-asetusta käyttäen otoksia vähemmässä valossa.

  Pakkassyötä povattiin koko Suomeen. Nyt meillä nyttää mittari plus kolmea, mutta kyllä nurmikko on kuurassa. Muutama kylmä yö kai tähän löysiin on vielä tulossa, sitten lämpenee. Tai sitten ei. Mutta Peppe ottaa aamun ensimmäiset kahvit, mitkä hän keitteli kirjoittamisen lomassa.