Joopa joo. Me olemme lomamatkalla jossain Suomessa. Tarkemmin Ahvenanmaalla. Eikä meitä radiossa etsitä, luulen. Sillä meillä on kapulat, kellä taskussa, kellä laukussa, kellä hukassa, kellä akku lopussa.
Takana on aikainen aamu, kolmelta ylös, neljältä baanalle, ennen kuutta Espoosta kohti Turkua. Hyvin ehdittiin laivalle. Ja hyvin meni laivamatka. Kelvollinen on myös majoitus: uudehko rivitaloasunto, kaksi kerrosta, yli sata neliötä, muutaman kivenheiton päässä Maarianhaminan keskustasta.
Laiva oli kahden jälkeen perillä. Ensin tietysti majoituttiin, vedettiin vähän henkeä. Koska ennusteiden mukaan tänään oli lämpimin päivä, lähdettiin liikkeelle neljän maissa. Mentiin Lilla Holmeniin. Siellä on lintutalo...
...ja biitsi.
Oli siellä muutakin, mm. leikkipuisto. Uimaan ei kukaan meistä mennyt. Ei edes Iiris, joka ainoana oli varustautunut asianmukaisilla kamppeilla. Sanoi tyttö kylmää veden olevan, kun siellä hieman jalkojaan kasteli. 19 stetta, kerrottiin rannalla kyltissä. Ei siis kovin lämmitä, mutta kyllä siellä muutamia urhoollisia pulikoi.
Lilla Holmenista siirryttiin kaupungin keskustaan. Pari korttelia se sisältää. Muutama kauppa, muutama ravintola, Ålandsbanken. Käytiin pitseriassa pitsat syömässä, ruokakaupassa aamupalatarpeita ostamassa. Pitsat olivat muuten hyvät, ja tulivat nopeasti, vaikka emme suinkaan ainoita asikkaita olleet.
Huomenna lähdetään Ekeröhön. Keskiviikkona varmaan museolaiva Pommern ja Bomarsund vuorossa. Ilmaa on molemmille päiville luvannut. Nimittäin samanlaista, viittätoista astetta, mutta sateetonta.
Ja sitten torstaina kotiin.
Perjantaina kiivaasti Anttolaan toipumaan järkytyksestä. Eihän sitä ole meikä lomalla tottunut olemaan. Kun on jo muutaman vuoden vapaana ollut. Ei vaineskaan, ihan mukavaa vaihtelua tämä on. Ainakin ensimmäisen päivän jälkeen tuntuu siltä. Muutta tuskin meistä kovin kummoisia matkailijoita saa.
Äsken rivautti hivenen vettä. Sellaista täällä, samassa valtiossa, eri maailmassa. Ilta tälläkin tulee. Iiris on iltaluvuilla Annan ja Jonin kanssa. Hilppa tuhisee säkkituolilla olohuoneen lattialla. Peppelläkin alkaa silmäluomi painaa. Jos kohta katsoisi yhdet uutiset. Mikäli tuosta vaikka kuinka suuresta tv:sta saa suomenkieltä ulos. Prameat on puitteet meillä muutenkin; on kapselikeitinä, pressopannua, vaan ei perinteistä kahvinkeitintä. On robotti-imuria, rosterikylmälaitetta jääpalakonetta. On tv:ssa 1000 kanavaa, HBO:ta, Netflixiä, vaikka mitä. Pakko pyytää Jonia avuksi, jos aikoo sen hirviön kanssa pärjätä. Joni se muutenkin on ohjeisiin tutustunut, osaa kapselikonella sumpit loihtia, hirviötoosasta löytää kanavia ja ohjelmakirjastoja. Taitaa poika huomenna komentaa robotti-imurinkin duuniin.
Muuten, ei tv:ssä sentään tuhatta kanavaa ole, "Niitä on monta tuhatta", sanoi Joni juuri. On kuulemma lukuisista maista kymmeniä, jopa satoja, kanavia kustakin. Niin, ja HBO sekä Netflix. Ei taida jäädä ilman katsottavaa nuorempikaan sukupolvi. Jos jaksaa katsoa.
Minä taidan lopettaa näihin muutamaan kuvaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti