KIKKOJA & OHJEITA

  Jos kaikki ohjeet, konstit, suositukset, ottaa tosissaan, niin mihin jää aikaa? Ei mihinkään, eikä riitä siihenkään. Media on pullollaan vaikka minkälaisia, vaikka mihin liittyviä, vaikka kuinka känteentekeviä neuvoja, kuinka se ja se tulee tehdä, tuo ja tuo toteuttaa, niitä ja näitä välttää, sitä sun tätä suorastaan kammota. Samaten löytyy arkisimmista askareista vaativimpiin tehtäviin kikkoja, kuinka nämä tehdään nopeasti, ne tehokkaasti, minkä mitäkin ekologisesti, tuo tuossakin oikeaoppisesti.
  Mistä minä asian tiedän? No siitä, että olen pyrkinyt kaikkia neuvoja käyttämään, ohjeita omaksumaan, ehdotuksia sisäistämään. Eikä aikaa sitten ole kunnolla verkon laskuun, hädin tuskin kirjoittamiseen. Vitsi, vitsi. En tosiasiassa ole kovin hanakka onkeeni ottamaan, ergonomista juuston raastamista kokeilemaan, itselleni pitkää ja tervettä elämää pohjustamaan. En myöskään ihan pienessä hädässä turvaudu seitsemään keinoon, joiden avulla nukkuu paremmin. Eihän, kele, aikaa nukkumiselle enää jää, jos tuon kavalkadin läpi käy!
  Tiedän asian selailemalla silloin tällöin eri mediasivustoja. Niin, ja huomaamalla, pakostakin, ihmisten jakamia arjenhelpotusneuvoja, elämäntapaoikaisuohjeita, veretseisauttavia konsteja selvitä aamusta iltaan. En minä uusille asioille vastakarvainen ole. Päin vastoin. Monet uudistukset olen ottanut avosylin vastaan. Ensimmäisten joukossa, ainakin ikäisistäni, astunut, joskus hätiköidysti, niitten maailmaan.
  On toinen juttu hyödyntää teknologian uusia oivalluksia, kuin langeta poppakonsteihin. Tosin "poppakonsteista" aivan varmasti osa on aivan kelvollisia ja kokeilun, jopa päivittäiseen rutiiniin otettavan arvoisia. Mutta, syystä tai toisesta, en tietoisesti ole sisällyttäyt maneereihini yhtäkään tyrkyllä olevista opeista. Eikäku oonpas. Sen, että kelloja siirretään aina kesään päin. Toivottavasti ei kohta siirretä mihinkään suuntaan!

  Tämä vuodatus riittäköön. Eilen usmuutettiin ip. Sahanlahteen. Reilu 40 kilsaa kaunista vesireittiä, reilu tunti ajassa mitattuna. En Sahanlahdessa aiemmin ollut vesitse käynytkään. Autolla ohi ajaessani joskus kahveella. Lomakausi on tietysti parhaimmillaan, ilmat myös, joten laiturit olivat turvoksissa. Onneksi paatti on sen verran snadi, että saatiin se kiskaistua rannalle.
  Väkeä oli joukoittain. Laidasta laitaan, ikähaarukkka lavea, lapsia huomattavan paljon. Ensin istuttiin hetki siimeksessä uimarannan liepeillä, kun Iiris kävi vähän kastautumassa. Kunhan oli saanut nestetasapainon kohdilleen.

Sitten kierreltiin aluetta, juotiin kahvit ja limsat kahvilassa. Ennen lähtöä piti tietysti trampoliini testata, kun se sattui olemaan vapaana.

  Jonin piti vielä kokeilla puujalkoja, kaikkeen uuteen avoimin mielin rientävä kun on. Ei kuitenkaan oikein lähtenyt.

  Paluumatkalla mutkattiin Puumalan sataman kautta, tankkaamassa. Pikkasen eri meininki, kuin Anttolan satamassa. Aseman laituriin mahtuu kerralla viitisen venettä. Ei puhettakaan, että oltaisi suoraan päästy tankkaamaan, vaan jokusia minuutteja piti jonottaa. Asemalla on myös palvelu. Poika tuo letkun veneelle, hakee sen tankkauksen jälkeen pois, kertoo litramäärän ja mittarin numeron, sitten koppiin maksamaan. Noin sen pitää olla, noilla kävijämäärillä. Ei itsepalvelu oikein pelaisi, sillä se ruuhkauttaisi tilanteen kiireisinä aikoina.

  Aika paljon veneitä oli liikkeellä, menomatkalla runsaammin. Ja kumma kyllä, Anttolan päässä ainakin yhtä paljon, kuin Puumalan liepeillä. 

  Viiden jälkeen oltiin taas saaressa. Muikkuveron laskuun Jonin kanssa lähdettiin. Kun niitä neuvoja ja niksejä aulissti melkein joka asiaan tarjotaan, niin miksei kukaan ole julkaissut muikunpyyntiopasta. Sellaista, että laskekaa se määrä verkkoja, joista tulee riittävästi kalaa. Minä näet löin arpaa siitä, että yksi vai kaksi verkkoa. Ahneus voitti, laitettiin kaksi. Yhdelläkin oltais pärjätty.

  No, ei sentään verkot köytenä olleet. Kyllä noista selvitään. Iiris heräsi saalista ihmettelemään.

  Yhteistyöllä homma hoidettiin; minä päästelin kalat, Joni perkasi. Päivällä paist'mujeet, vasta kaivetut siiklit, kanttarellikastike. 

  Viikko jatkuu sellaisisa merkeissä. Tänään on kai pari pykälää eilistä viileämpää, sitten lämpenee taas kunnon hellelukemiin.

  Tiilikaiset lähtevät Espooseen lauantaina; työt kutsuvat ensi viikolla. Ja Iiristä päiväkoti. Aamupäivällä kuitenkin vielä sörnäytetään Anttolaan Kihuille. Aamusta sinne on mentävä, jos aikoo saada veneen mahtumaan. 

  Pian on jo elokuu. Kutakuinkin puolet vakituiseta mökkikaudestamme on takana. Kaikenlaista on tehty ja tapahtunut, nyt alkaa ehkä vähän seesteisempi kausi. Sopii pirtaan. Annetaan vain päivien kulua, ei oteta paineita, ja Peppe yrittää olla aikatauluttamatta. Sillä kieltämättä Peppellä on taipumusta aikatauluttaa, vaikka ei olisi mitään aikataulutettavaakaan.