Ensin tietysti laitettiin väliaikainen asunto luovutuskuntoon. Kohta kymmenen jälkeen lähdettiin ikihyviksi tuosta ospoitteessta. Tai ei sitä kai uskalla ihan varmaksi sanoa. Jos vaikka ensi kesänä uudestaan? Mutta tuskin.
Ajettiin Merimuseon parkkipaikalle. Oiva paikka, kertakaikkiaan. Siitä on joku satametrinen Viking Linen terminaaliin ja autokaistoille. Opasteet sinne näkyvät, joten eksyminen olisi harkittu teko.
Museossa oli paljon nähtävää, suurin osa purjelaivoihin liittyviä. Myös täällä, kuten Kastelholmassa, oli lapsia muistettu; oli "rotankolo-tehtävä" palkintoineen.
Museosta siltaa pitkin Pommerniin. Rautapaatti, mutta rautaa ovat olleet miehetkin, ja naiset, jotka laivalla ovat elantonsa ansainneet!
Niin iso on paatti, ettei mahdu yhteen kuvaan. Ehkä vika kuvausetäisyydessä, tai objektiivin ominaisuuksissa?
Joni yrittää muina miehinä olla niin merikarhua.
Sen verran aikaa ottivat museon ja laivan katsomiset, että nippa nappa ehdittiin käydä syömässä. Sitten autoon, terminaaliin, laivaan.
Laiva oli Viking Grace, Marinellaa uudempi, isompi, ja kai hienompikin. Laivamatka on pakollinen paha, siksi siedettävä. Paitsi tietysti Iirikselle. Ja lukuisalle joukolle ihmisiä, eläkeläisestä taaperoon, herrasta narriin, ladysta Leilaan, olin huomaavinani, monenkirjavaa joukkoa katsellessani. Ihan vaan katselin, kun aikaa oli.
Monessa paikassa ehti Iiris käydä, rahapelejäkin isänsä kanssa pelata. Ja Ville Viikinki onnistui löyttäytymään joukkoon, tax-freestä tarttui. Ihan kaveriksi heittäytyi. Sopi Iirikselle, kun oli Villellä masu pullollaan karkkeja. Liekö on enää?
Kuvassa näkyvän tatskan Iiris sai Merimuseossa, tautuointistudiossa. Olen niin vähän, varsinkin lasten kanssa, viime vuosina Suomessa liikkunut, että en osaa sanoa, onko täällä, siis mantereella, turistikohteissa yhtä hyvin otettu pienimpiä huomioon? Jos on, niin hieno juttu. Olkoot tai ei, niin hatun nosto Ahvenanmaan tavalle toimia.
Laiva oli seitsemän korvissa Turussa. Melkoisessa sateessa ajeltiin kohti Espoota. Sade kuitenkin, ja onneksi, loppui jo puolimatkassa.
Hollolassa oltiin yhdentoista jälkeen. Melko naattina saman tien nukkumaan. Kyllä oma sänky vuokrapedin voittaa!
Aamusta taas autoon, kohti Anttolaa. Saaressa kaikki kohdillaan. Ei ollut kovinkaan satanut, vaikka säätiedotteet sellaista olivat povanneet. Tomaatteja näkyy sikiävän vaikka kuinka. Kiitos naapurin huolenpidon. Kesäkurpisaa myös. Ensimmäinen jo päivällä syötiin. Pottu kukkii, herneet, porkkanat, pavut kasvavat. Samoin toinen sato pinaattia. Ja mitä muuta tuolta löytyykään. Väliaikanen omavaraisuus on ovella. Ei kun kalaa pyytämään. Verkkoja en taida vielä laittaa. Neljä kuuttia lyhyen ajan sisällä on niihin tukehtunut. No, muikkuverkot varmaan jonain päivänä lasketaan. Ja katiskaa särkälle, haukea uistimella. Kyllä niillä potun maku muuttuu.
Potusta mieleen: pian pitää yksi varsi tsekata. Jos vaikka pääsisi maistiaisiin.
Näin jatkuu kesä. Mikäs jatkuessa, kun porrasedessäkin on näin rehevää. Enkä raatsi hävittää, vaikka yhden pikkukedon aioin huomenna niittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti