MUNAA MUT JA TERVEISIÄ RANTASALMELTA

  Ylellä on menossa kesäinen kuvakisa, tänä vuonna nimellä "munaamu@yle.fi". Aamulähetyksessä ykkösellä kuvia aina näytetään. Ihan mukavia otoksia, joitain helmiä, siinä joukossa, mitä olen nähnyt.
  Jos minulla olisi piraattitv-asema, järjestäisin kisan huonoimmista kesäkuvista. Tapahtuman nimi olisi "munaamut@piraattipeppe.fi". Vaan minulla ei ole, ei laillista, ei laitonta tv-asemaa. Eikä tule. Joten ne joilla on: saatte käyttää ideaa ilman pelkoa tekijänoikeuskanteesta.
  Laitanpa yhden esimerkin huonosta kesäkuvasta, malliksi mahdolliselle munaamut-kisan järjestäjille.

  Nuo olivat aamun mietteitä. Sitten aamukahvi, uimaan, veneellä Piskolan rantaan. Pian hypättiin Hanelin autoon, suunnattiin Rantasalmelle.
  Järvisydän on kylpylä, hotelli, vuokramökkejä ja -igluja, maastopyörien ja sup-lautojen vuokrausta, satama, näitä ainakin. Hitonmoinen kokonaisuus keskellä ei mitään. Tai keskellä kauneinta Järvi-Suomea.
  Pari detaljia Järvisydämestä: Kylpylä on louhittu kallion sisään ja ravintolaosassa on sisällä kokonainen lotja. Aikamoinen summa euroja on varmasti kulahtunut tämän turistipyydyksen luomiseen.
  Söimme yhdessä ravintoloista. Ei valittamista; ruoka hyvää, hinta kohdillaan. Minulla ei ollut kameraa matkassa, joten kuvia en juuri ottanut. Pari kuitenkin puhelimella, kun nautimme ennen ateriaa ensimmäiset ja viimeiset virvokkeet matkan aikana.

  Järvisydämestä jatkoimme aivan vieressä olevaan Hakoapajaan. Se on pitkälti yhden miehen v. 1979 aloittaman työn tulos. Tämä tuolloin kaksikymppinen nuorukainene ryhtyi silloin sukeltamaan viereiseen järveen uponneita puita. Ne hän pinosi rannalle, antoi niiden kuivua useita vuosia, ja rakensi niistä ensimmäisen rakennuksen. Puut ovat rannoilta vuosisatojen, jopa tuhansien, aikana
veteen kaatuneita. Hiilijälkitutkimuksen mukaan iäkkäimmät ovat yli 2000 vuotta vanhoja. Osa rakennushirsistä on nuorempaa: tukinuitoista aikojen saatossa uponneita puomipuita.
  Sittemin rakentaja ryhtyi nostamaan uppopuita muualtakin; lähiseutujen järvistä, sekä kauempaakin. Niinpä nyt alueella on lukuisa määrä rakennuksia, joissa muutamassa on pienimuitoisia näyttelyjä, mm. kalastus-, ja käsityöaiheiset.
  Hirvittävä määrä työtä, jokunen pennonen myös, on tuohonkin paikkaan mennyt. Valitettavasti ei ole tähän yhtään kuvaa laittaa. Mutta googlettakaapa: Järvisydän ja Hakoapaja.

  Paluumatkalla tehtiin vielä kaksi pysähdystä. Myös kumpikin näistä oli minulle ennestään käymätön. Ensin piipahdettiin Rapion Myllyllä kahvilla. Se sijaitesee Juvan ja Rantasalmen välillä. Mylly on edelleen toiminnassa, ja kahvilan lisäksi siellä on myymälä, missä kaupataan paikan omia tuotteita. Lisäksi alueella on Myllyteatteri. Idyllinen taukomesta myllylampineen ja vitaavine vesineen.
  Toinen pysähdys ei ollut yhtä idyllinen. Se oli Juvan Tokmanni. Ennenkäymätön kuitenkin. Ilman sitäkin matka olisi tietysti ollut onnistunut. Mutta tulihan poikettua, koska minulla ja Hanelilla oli muutama ostos mielessä. Ostokset saatiin ostettua, jatkettiin Anttolaan.

  Ihan mukava päiväreissu. Ilma mainio, karvan yli 20, hyvää seuraa, mitäs muuta sitä kaipaa. Samalla tuli selväksi, keskellä ei mitään voi olla melkoisia kohteita, kohteita, joista ei tiedä hölkäsen pöläystä, jollei käy keskellä ei mitään.

  Minulla on käsitys, että Järvisydämen yrittäjät ja Halkoapajan luoja ovet samaa sukua. Halkoapajan kalastusta käsittelevässä näyttelytalossa meille selvisi, että paikan rakentajan isä on ollut kalastaja. Itse rakentaja on puolestaan ollut kirvesmies. Mutta ei hän tuota luomustaan ole iltatöinään tehnyt. Kyllä se on ollut kokopäivähommaa, puiden etsimisineen, sukeltamisineen, kuivattamisineen, rakentamisineen.
  Taina tiesi, että Järvisydän on ollut aikanaan lähellä sijainnut kestikievari, siitä paisunut nykyisiin mittoihin. En viitsi lähteä asioita penkomaan, mutta kuten jo mainitsin, rahaa noihin paikkoihin on mennyt. Järvisydämeen miljoonia enemmän, kuin osaan edes arvailla. Hakoapajaan valtavan työpanoksen lisäksi myös huomattavia summia. Järvisydän varmaankin tuo kaiken aikaa omistajiensa satsauksia takaisin. Hakoapajalla tuskin kukaan rikastuu.

  En olisi vielä aamulla uskonut, että reilun sadan kilometrin automatkan päässä sijaitsee noin erikoisia nähtävyyksiä. Mitähän kaikkea Suomenmaasta löytyy, jos vähänkään viitsii ruveta kiertelemään.