Kuten kuvasta näkyy, loppui maali, mutta sain parahultaisesti ansarin taustan rasvattua. Istussäkkiin Hilppa istutti kaksi tomaatin tainta. Kolmelle on säkissä paikka, mutta puutarhalla, kun taimia ostimme, sanoi itse omistaja, että ei kannata laittaa, kuin kaksi. Kaupalliselta kannalta ei hirveän järkevää. Toisaalta: rehellinen yrittäjä. Hienoa. Kaikella kunnioituksella yrittäjiä kohtaan, mutta toisenlaista käyttäytymistä olen ollut joskus huomaavinani.
Tuossa pöntössä vasemmalla nurkalla on talitiasen pesä ja poikaset. Aivan pöntön takana on lähinaapuri. Seinällä on poikittain toinen osa alumiinitikkaista, ja räksä on duunannut sen päälle, aivan kiinni pöntöön, oman pesänsä. Ei ihan ghetto vielä, mutta tilaa on vähän harvempaankin asuttaa.
Anna ja Iiris tulivat kahden maissa. Iiris mittaili ensitöikseen pihamaan leveyttä, jotta mahtuuko siihen keppihevosradan rakentamaan.
Nälkä kurni kaikkien mahassa, joten savupönttö vireille. Tuuli melko navakasti lounaasta, joutui vähän suojaa laittelemaan.
Ihan kelvollista tuli, Lidlin matalikolta pyydetystä lohesta. Kun kalat haikuuntuivat, keitteli Hilppa potut kesäkeittiössä. Kesän ensimmäiset uudet perunat, Lidlin pellosta. Ja ensimmäinen kokkaus uudella kaasukeittimellä, Motonetin pajalta.
Ruoka nautittiin kesäkeittiössä. Juuri ja juuri tarkeni. Ulkona paistoi, mutta tuuli viilensi niin, että sisällä parempi.
Kuvassa näkyy taustalla Aarno Karimon v. 1934 Suomen historialliselle kuvastolla taiteilema KÄRÄJÄT KEHÄKIVILLÄ. Taulu on peräisin Hauhalan vanhalta kansakoululta. Taina sen pelasti, lahjoitti minulle. Sen paikka oli verannalla ennen sen saneeraamista. Sitten taulu joutui vuodeksi naftaliiniin, kaivettiin nyt esiin. Täällä se on oikeassa paikassa. Pysyy mieli puhtaana pahoista aikeista, ainakin ateria ajan, kun kuvaa katselee.
Nyt ollaan jo kahvit päälle juotu. Tuoreella raparperipiirakalla, tietty. Naisväki huitelee pihalla. Minä rauhoitun päivän askareista kirjoittamalla.
Joni tulee lauantaina. Sitten mennään porukalla Annin ylioppilasjuhliin. Sunnuntaina pitää Tiilikaisten tietysti lähteä Espooseen. Me jäädään tänne, istutuksia vaalimaan. Ja saunan tuunaus tekemään. Ja nauttimaan olostamme. Nimittäin tiistaina on alkaa lämmetä. Jos povaukset oikeaan osuvat. Että kyllä kelpaa, huru-ukkojen ja -akkojen saaressa asustaa.
Kohta pitää lähteä korjaamaan romppeita pois pihalta, laittamaan peite veneeseen, valmistelemaan sauna. Niin, ja kesäkeittiön aukkoon pitää laittaa pressu. Linnut meinaavat tilan muuten äkisti vallata. Jotkut tirpposet ovat heti pesän teossa. Liekö mattimyöhäisiä, vai joko on toinen laaki menossa? Pääskyset etsivät myös majapaikkaa. Puuliiteri on ehdolla ja isäntäväen hyväksymä. Mutta kun aamupäivällä oli venevajan ovi pari tuntia auki, heti olivat mestaa tutkimassa. Kesäkeittiöm katonraja kiinnostaa myös joltisesti. Mukavia elikoita pääskyt ovat, mutta eivät oikeastaan kesäkeittiön suositeltavia asukkeja. Paskovat, ajattelemattomat. Suoraan pesästä ruikkivat poikaset. Jos sattuu pesä olemaan pöydän tai grillin päällä, niin ei mene pasmat yksiin. Siis suljemme mahdollisuuden moiseen asumismuotoon pois.
Loppukappale jatkui näköjään hieman, mutta nyt lähden puuhailemaan jo kerrotut hommat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti