Aika sitkeän kukkakimpun olin äitienpäiväksi Hilpalle ostanut. Muutaman ruusun siitä joutui poistamaan, mutta muuten terhakkaana juhlisti puska ensiateriaa.
Toiseen kertaan uudistettiin paikka iltapäivällä. Taina, Haneli, Anni ja Katriina tulivat työmme tuloksen tarkastamaan. Tarkastivat ja hyväksyivät. Hyväksyivät myös Hilpan kesän ensimmäisistä raparpereistä lohtiman piirakan.
Kun siinä istuksittiin turisemassa, tulin jossain kohtaa sanoneeksi, että täällä on kaikki vinossa, niin talossa, kuin kesäkeittiössäkin. Eli jos joku näkee jonkun suoran paikan, se on sattumaa.
"Joo", tokaisi Haneli. "Jos joku kohta ois vaaterissa, tahi pystyssä, pistäis se heti silimään, häirihteisi sen verra, että oisit sen jo aikaa korjanna. Vinnoo korjanna, tietennii."
Sellaista se on vanhojen rakennusten kanssa. Ei kannata liika hienostella, olkoot mukavasti viksallaan.
Sen verran työhommiakin tehtiin, että käytiin naapurisaaressa jeesaamassa. Tai Haneli jeesasi, minä peesasin. Asia meni näet niin, että Juhan kanssa oli ollut puhetta muutaman puun kaatamisesta mökin takaa. Vain nurin, hän hoitaisi loput, valmiin tuotteen liiteriin. Minä kävin ap. katsomassa tilannetta. Sakea männikkö, kaadettavaksi aioitut tukkikokoisia. Minä tein samoin, kuin Juha: nostin kädet pystyyn. Liian vaativia kaadettavia, koska konkeloon jäämisen vaara oli ilmeinen. Tiesin, että Haneli oli tulossa, soitin hänelle saman tien. Kerroin tilanteen, sanoin, että ota saha mukaan, kun omallasi tykäät työjellä. Niin, ja vänkäri myös. Velipoika lupasi niin tehdä.
Kun olimme kahvitelleet, aikamme turisseet, vinoudet käsittelleet, lähdettiin savottaan. Siinä ei kauaa nokka tohissut: Haneli rysäytti puut nurin, me Juhan kanssa seisottiin taka-alalla. Minä vähän lähempänä, Juha reilun turvaetäisyyden päässä. Nyt on naapurilla polttopuusouvia hetkeksi aikaa. Ja sen jälkeen polttopuita, pitkäksi aikaa. Täytyy sanoa, että kun on ammattikäyttöön tehty saha, muutaman kymmenen vuoden kokemus puun kaadosta, homma käy, eikä käyskentele. Sinne rojahtivat rungot haluttuun väliin, vaikka vähän sivutuultakin oli. Joten parempi, ettemme me tumpelot lähde itseämme vaarantamaan. Varsinkin, kun apu on noin lähellä.
Tänään ollaan sitten vähin puuhailtu. Aaamutuimaan kävin katiskat katsomassa. Melkoinen määrä pienehköjä ahvenia, sekä puolentoista kilon hauki. Eli tänään syötiin haukifilettä, huomenna patakukkoa.
Raivailin pihasta kesäkeittiön teosta tulleet purkujätteet. Sitten taiteilin ulkoseinän alalaitaan filmivanerisiivut. Vielä kärräsin kiviä aitan kuistin etureunan alle.
Haukifileeaterian jälkeen Hilppa istutti muutaman rivin hernettä ja papua. Minä leikkasin nurmikkoa rannan puoleiselta alueelta. Vielä laitettiin harso päivän istutuksille. Oli lähes kahviaika, päivä täysi myös.
Kun minulla on askeleet mittaava värkki ranteessa, olen pannut merkille, että sellaiset 12 000 - 15 000 askelta tulee päivittäin. Ei siinä enää lenkille tartte lähteä. Ei ole tosiaan tainnut yksikään päivä saaressa jäädä alle 10 000:n askeleen. Ei eilinenkään, vaikka oli "vapaapäivä". Toki niitä vähäaskelisia päiviäkin tulee, mutta ei ole vielä sade ja myrsky pitäneet neljän seinän sisällä.
Nyt lähden saunan lämmitykseen. Kyllä se tekee eetvarttia; aina pyrkii työhommissa rähjääntymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti