Eilen kuulin käen kukkuvan. En ollut korviini uskoa. Melko aikaista on, minusta. Tiijä häntä, onko ornitologista? Mustarastaat livertävät iloisesti, nyt, kun ilma hieman lämpeni. Peipot ja västäräkit säestävät. Ja räksät. Kuikat elämöivät välillä, tikka jaksaa naputtaa, sorsapariskunta soutelee laiturirannassa. Tänään lensi lehtokurppa melkoisella räpinällä ihan päältä. Härkälinnut ovat loistaneet poissaolollaan. Vuosikymmeniä ovat pesineet lähirannoilla. Minne lie jääneet? Vaikka ei niitten ääntelyä kovin ikävä oikeastaan ole.
Kevään ja kesän taitekohta on hienoa aikaa. Samoin, kuin kesän ja syksyn taite. Oikeastaan aina on hienoa aikaa, luonnon puolesta. Jotkut ajat vaan ovat hienoista hienoimpia.
Edistystä on tapahtunut. Pottu on piilotettu. Uuteen paikkaan, ja pari riviä vanhaan. Harsot päällä odottavat potut itämistään, kasvuaan, mukuloitaan., me samoja asioita, harsoitta.
Kesäkeittiö on Hanelin sanassa "hahmollaan". Huomisen kun vielä tunkkailen, niin saattaa olla ryhdissään. Jos nyt ei ihan vaaterissa, niin sopivasti kuitenkin.
Aika hidasta aitan oikaisu on. Vähän kerrassaan pitää nostella, vaihtaa usein paikkaa. Mutta aikaa on, ja sitä on oltava. Sillä jokaiseen työhön pyrkii menemään sen vaatima aika. Eritoten, jos ei tahdo huttua tehdä.
Laskeskelin tänään puutavaramenekin, soittelin Alpille. Hän on onneksi vielä palveluksessa. Sovittiin, että ajamme perjantaina sahan kautta. On helpompi tilata terassilaudat ja kestopuiset koolingit, kun näkee, minkä mittaisina niitä on saatavissa. On edukasta minimoida hukka. Edukasta rakentajalle, ei kauppiaalle. Alpi hoitaa sitten tavarat rantaa, alkuviikosta käyn hakemassa ne saareen. On sen verran ronskin näköinen savotta, kesäkeittiö, etten tohdi kuvaa laittaa. Laittelen sitten joskus valmiista.
Edistystä on tapahtunut myös verannan ovikatoksen suhteen. Minähän yritin sitä kevättalvella ruveta asentamaan. Huomasin, että ei se piru itsekseen onnistu. Tiukat tiivisteet joka reunalla, ei kaksi kättä riitä. Kun naapurit tallustelivat eilen käväisemään, pyysin Hannua auttamaan. Aika hankala oli, kahteen mieheenkin. Mutta siellä se nyt on, paikallaan. Eikä vuotanut hurme sormesta, kuten talvella, kun siihen yksin säheltäessäni vasaralla löin. Enkä tietysti muistanut vanhaa viisautta: "Jos sormeesi lyöt, lyö hiljaa!"
Vesi on meidän rannalla noussut jäitten lähdöstä yli metrin! Enkä puhu palturia! Ei tosin vertikaalisesti, mutta horisontaalisesti. Katsokaa vaikka kuvasta. Olen nuolella merkannut tikun, jonka tuikkasin vesirajaan 27.4.
Että sellaista edistystä. Ensi viikolla edistytään lisää. Ja korvasieneen pitää ehtiä. Haneli sanoi, kun pyhänä heillä käytiin, että oli jo ennen lumisdetta törmännyt pariin peukunpään kokoiseen. Nyt ne ovat vettä saaneet, lämpöä luvassa. Kannataa lähteä katsomaan.
Hallitusta neuvotellaan. Punamultaa tyrkyllä. Vaikka Keskustan ja Sipilän toimet edellisessä valtioneuvostossa ovat hyvin mielessä, niin tämä kokoonpano tuntuu kohtalaiselta. Kun ei ole Kokomustaa ja Persuja mukana.
Lätkän jokavuotinen ämämmä alkaa perjantaina. "Inflation kärsinyt liiton rahastuskeino", melttoan joka vuosi. Ja kuitenkin huomaan katsovani, mikäli mahdollista, kaikki Suomen matsit. Joten olkoon melttoamatta, tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti