KONNEET EI KESTÄ

    Aloitetaan pikakatsauksella viikon flooraan: Helmililja eli helmihyasintti (Muscari armeniacum) kukkii.

Muutapa ei juuri kukikkaan, paitsi valkovuokko. On vaan niin viileää, että se ei jaksa kunnolla avautua.

  Sitten asiaan. Puutarhajyrsin aloitti tilapäisen työnseisauksen. Toisen kasvimaatilkun sain jyrsittyä toisesta osan, kun alkoi oireilemaan. Ei ottanut kytkin, tai mikä lie, kiinni, eli ei lähtenyt pyörittämään möyhennysteriään. Kiristin kytkimen vaijerin tappiin, mutta ei auttanut, joten lapiolla kääntelin loppuosan. Hilppa rautaharavalla vielä viimeisteli homman.
  Kun tässä ehtii, pitää katsoa ohjekirjasta, josko löytyy "räjäytyskuva" ja siitä apua ongelman ratkaisuun, eli vian korjaamiseen. Jos ei, niin pitää kesän aikana veneilyttää Anttolaan korjattavaksi.
  Sellasia ne on värkit. Jotkut pelaa aina vaan, jotkut ei. Vajaat neljä vuotta on vasta ikää tällä jyrsimellä, eli ei enää takuuta. Toivottavasti vika ei ole iso, työnseisaus on tilapäinen. Kohtuuttomalta kaiken kaikkiaan tuntuu, tuo työnseisaus. Kohtuuttomalta, koska vuotuinen työmäärä ja -aika on varovaisestikin ilmaistuna vähäinen: tunti keväisin, tunti syksyisin. Ja nekin ovat yläkanttiin. Tai ehkä syy on juuri siinä. Jyrsin on niin tottunut huilailemaan, että ei viitsi vähiäkään velvollisuuksiaan hoitaa. Nythän minä puhun, kuin oikeistopoliitikko ihmisestä! Pois se minusta. Kyllä jyrsijä parhaansa yrittää!

  Piha-aitan reinkarnaatio kesäkeittiöksi on alulla. Kaikki sisäseinien-, kattojen ja -lattioiden verhona olleet kovalevyt on purettu. Kovalevy taisi olla pop 1950-luvulla? Sitä oli tosiaan laitettu kahden lautarakenteisen aitan sisäverhoukseksi kauttaaltaan. Aitoissa on aikanaan nukuttu, joten ideana on varmaan ollut helppo puhtaana pitäminen.
  Jokusia ampiaspesiä löytyi seinien väleistä, paljastuneista kattolaudoista ja -tuoleista. Samoin kaksi linnunpesää; oli pari sellaista pientä aukkoa kattotuolin ja seinän liitoksessa, että olivat tirpposet mahtuneet sisään. Toinen oli ollut oikein pitkäaikaisessa käytössä. Oli nimittäin pesiä päällekkäin monessa kerroksessa. Koolausvälissä (60 senttiä) oli vaakalaudan päällä sellaiset kolkytsenttiä pesärakennelmaa. Nyt on vuokrasopimus purettu, yksipuoleisella ilmoituksella. Tylyä toimintaa, kyllä. Mutta puolustukseksi sanonottakoon, että olen muutaman vuoden aikana väsännyt ja kiinnittänyt useita kappaleita linnunpönttöjä. Ja tervetuloa pesimään tulevaan kesäkeittiöön, jos lupaatte olla paskomatta sisälle. 
  Onneksi ei ampiasispesissä, eikä linnun -sellaisissa myöskään, vielä elämää ollut. Olisi tehnyt työn hankalaksi. Enkä munittuja pesiä olisi suin surminkaan raatsinut hävittää. Kumma on ihmisen luonto. Linnunpesät haluaa pääsääntöisesti varjella, mutta ei omatunto kolkuta, kun ampiaispesän tuhoaa. Ainakaan minulla. Ei ole immeistä tasapuolisesti käyttäytyväksi rakennettu.
  Nyt aitan tunkkaus on aluillaan. Kolmella pullotunkilla hiljalleen nostelen. Taitaa onnistua, mutta aikaa vievää, työlästäkin se on.

  Ennen Hollolaan lähtöä kuutioin puutavaramenekin, pirautan Leinosen Ilpolle, tai sitten Piispasen Alpille. Vieläköhän muuten Alpi on hommissa? Viime kesänä oli asiasta puhetta, ja Alpi kertoi, koska aikoo eläköityä, mutta en kyllä jaksa muistaa. No, selviää, kun pirautan.
  Veneellä aioin sahan rannasta tavarat hakea. Yhdellä kerralla ei kaikki varmasti kulje, mutta haetaan useammin. Leinoselta ei tahdo saada kuljetusta Potinlahteen, ja veneeseen ne roippeet on kuitenkin lastattava. Mutta se on äitienpäivän jälkeistä elämää.

  Ihmiset alkavat hiljalleen heräillä; tänään on mennyt ohi ainakin kaksi venettä, yksi sivuunsa. Toinen ohjauspulpetillinen Buster, toinen katettu matkavene. Busterissa oli kaksi henkilöä perätuhdolla. Aika vähissä vetimissä olivat, havaintoni mukaan. Vaikka ei lämmintä ole. Ainakaan vesillä. Matkaveneen henkilömäärästä, eikä siten heidän pukeutumisestaan, ole tietoa.
  Suomalaisethan elävät kahdella tavalla: allakan mukaan, tai lämpömittarin mukaan. Eli eli (tahallinen tautologia, kirj. huom.) niin tai näin, aina näkee väärin pukeutuneita, vääriä renkaita käyttäviä, jäissä veneileviä, perunamaata muutamaa tuntia ennen sankaa lumipyrä valmistelevia, vaikka mitä höperöitä.

  Eilen saimme mukavan tiedon. Hannilat naapurista olivat toissapivänä nähneet kaksi norppaa Avokkaansaaren ja Jänissaarten välissä. He olivat ajaneet hiljalleen lumihyyhmässä, ja norpat olivat ilmestyveet perävanaan. Naapurit olivat rantautunett ja seuranneet pitkän aikaa norppien telmimistä. Mietin, että olivatko hylkeet tulleet paikalle muikkujen perässä, sillä muuten matalahkossa salmessa noilla kohdin on syvänne, mihin muikut voivat hyvinkin tähän aikaan vuodesta ilmestyä.
  Mehän Hilpan kanssa innostuttiin, että lähdetäänpä mekin katsomaan, josko onnistaisi. Norppien bongaus. Sähkökoneella lähdettiin prutkuttelemaan.

  Ei onnestanut, vaikka kierrettiin laajempikin kiekerö. Mutta mitäs siitä; arska paistoi, ei tuullut. Tämä oli siis eilen. Tänään alkoi iltapäivällä tihuutella, joten ehdin saunanlämmityksen ohella kirjoittamaan. Nyt on saunottu, kirjoitukset kirjoitettu.