Paljon tuli osumia. Suurin osa oli muita Lehkosia, mutta Lehkos-Lehkosiakin löytyi jonkin verran. Poimin joukosta muutamia, mitkä esittelen nyt. Esitelen vaikkapa epäkronologisessa järjestyksessä, eli järjestyksessä, jossa ne tallensin.
Tällainen suru-uutinen oli julkaistu 14.7.1929. En muista tuosta episodista kuulleeni. Ei edes ukkini Aleksi siitä maininnut, vaikka tarinankertoja olikin. Saatiinkohan huolimaton ketupyytäjä koskaan selville? Olisiko ollut se ketunpyytäjä, jonka keheskeluista on saanut alkunsa sanonta "Ehä viittäsattaa ketunnahkaa oo missään!" Tällaista lausahdusta käytti ainakin Parkkisen Antti Seilonniemen pelihelvetissä, kun hänen kätensä jäi vastapelurin korttien jalkoihin.
Alla oleva oli 19.9.1919 ilmestyneessä lehdessä. Tapahtumia-sarakkeessa se tönötti. Otavan kansanopiston hyväksi remmakoitiin. Liekö tämän jälkeen Otavassa alkaneet kansanopistolla juhlapäivät?
Kun ilmoituksen toista tapahtumaa vilkuilin, ajattelin: "Hyvä, ettei Piskolassa tuollaista pidetty!" Mutta, mutta...
...mutta, mutta... tämä ilmoitus löytyi Länsi-Savon 16.7.1919 lehdestä. No, en tuosta ole tosiaankaan ylpeä. Mutta en osaa olla vihainenkaan. Se oli sitä aikaa, aikaa, mihin en ole voinut vaikuttaa. Sen toki olen tiennyt, että Piskolan talossa ollaan oltu Suojeluskuntalaisia ja oikeiston äänestäjiä. Isoisoisästä Kalle Willestä Ukki-Aleksiin ja isä-Erkkiin asti. Ketju katkesi minuun.
Tästä 22. syyskuuta 1919 painetusta lehdestä ilmee, että isosetäni K.V. Lehkonen (kaatui talvisodassa) on vallittu Anttolan kunnan varallisuusverotuslautakunnan varajäseneksi. En ollut tietoinen siitä, että Lehkosia on ollut kunnallispolitiikassa. Jonkun muunkin maininnan K.V:n kunnallistoimista näin. Ja onhan Hanelin kumppani Taina heilunut kunnanvaltuustossa, heiluu yhä. Muttei Lehkonen-nimellä.
Tämä tammikuun 28. pnä 1924 julkituotu ilmoitus herätti kummastelua. Se on tietty Kalle Willen kuoleman jälkeen pidetystä auksioonista. Muta minulla ei ole tietoa, missä tuo mainittu melkein uusi 4 huonetta sisältävä asuinrakennus on sijainnut. Ei kyllä ole tietoa viskuukonen Tuulikki N:o 2:n, tai separaatorin myöhemmistä vaiheista. Mutta tuo talo? Tietääkseni Piskolansaaressa on ollut siihen aikaan ylätalo, varsinainen Piskolan talo, Kurenpään torppa, sekä Hiekkalahden talo. Ehkä myös Malan huvila ja Keljunniemen KIljusen talo, mutta ne olivat eri omistuksessa. Mistään muusta rakennuksesta ei ole tietoa, minulla. Pitääpä kysäistä, jos Haneli vaikka osaisi valistaa.
Ukki-Aleksin hevosharrastuksesta tiesin. Minkä laivurin hommiltaan ja talon pidoltaan jouti, puuhaili hän hevosten kanssa. Joitain, missä Aleksi oli sijoittunut kärkipäähän, bongasin. Taisivat olla paikallisia raveja; Ristiinassa, Juvalla, tai Anttolassa. Ilmankos ei Aleksi ollenkaan suostunut 1950-luvun puolivälissä harmaan Ferguson-merkkisen piikkilangankiristijän puikkoihin opettelemaan. Hän vain heilui heinähomissä Heli-hevosensa kanssa.
Huomioikaa, että ukin nimi on kirjoitettu muotoon "Ales Lehkonen."
19.9.1927 on tämä palkintoluettelo julkaistu. Alla on vain osa monia eri kategorioita sisältäneestä listasta. Tämä osa tietysti siksi, että Miesten käsitöissä on isosetäni Kalle Lehkonen ansioitunut seuraavasti
2 palk. (hop. teel,): mv. Kalle Lehkonen, länget. 2. palkinto oli näköjään annettu useammalle henkilölle. Jos Kalle olis voittanut 1. palkinnon, olsi se ollut "hopeainen ruokalusikka." Teelusikkaan joutui setärukka taipumaan.
Mielenkiintoisia tietoja. Varmasti paljon enemmän bongauksia löytyy, jos tarkemmin syynää, asettaa muitakin lehtiä, kuin Länsi-Savon hakukriteereihin, laajentaa aikajanaa.
Noilla Kansalliskirjaston digisuvuilla löytyy tiedot kymmenistä eri puolella Suomea julkaistuista lehdestä viime vuosisadan alkupuolelta asti. Sieltä sattaa löytää suvun saloja, ei niinkään savun suloja. Savun suloja löytävät tupakkihenkilöt, muita nautinta-aineita pössyttelevät, sekä pyromaanit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti