Kun valmistauduin katselemaan poikkeuksellisena ajankohtana lähetettävää Emmerdalea, tuli mieleeni ikuistaa katseluasento. Miksikö? No siksi, että ikuistin Emmerdalekatseluun valmistautumisen Avokkaan tuvassa, ja siksi, että aika sama tyyli on Peppellä katsella toosaa niin saaressa, kuin kotonakin. Pieniä vivahde-eroja toki löytyy: Saaressa on jalassa iltaisin isoisäni Pekka Karppis-vainaan jäämistöstä löytyneet flanellikalsarit, tällä kertaa punavoittoiset (toinen vaihtoehto on siniharmaa), sekä Piskolan "tyttöjen", vainaita hekin, ennen vanhaan joka jouluksi kutomat pässinpökkimät villasukat (niitä ehti kertyä niin merkittävä määrä, että vieläkin on jokusia jäljellä)...
...kotona puolestaan virttyneet verkkarit ja halvat sukat. Tällä kertaa näkyy housuissa ja sukissa jäänteitä juuri ennen ikuistamista trimmerillä lyhentelemästäni parrasta.
Jos tähän väliin kehuisi vähän Hollolan pääkirjaston henkilökuntaa. Olin katsonut päivällä netissä, että parikin Lastu-kirjaston sivuille suosikiksi merkitsemiääni kirjaa löytyy hyllystä. Joten sinne, ja sassiin. Hilppa tietysti mukaan täydentämään ehtynyttä lukemistoaan. Joo, pari suosikkia piti olla hyllyssä, mutta ei ollut, kumpaakaan. Eikä ollut palautetuissa. Eikä uudehkojen kirjojen "tyrkytys-hyllyssä". Katsoin vielä kirjaston koneelta, ja se näytti, että ainakin toinen pitäisi löytyä. Minä siitä kysymään henkilökuntahenkilöltä asiaa. Hän, varhaista keski-ikää elävä, minua ennenkin avuliaasti palvellut parrakas mies, katsoi koneeltaan, sanoi, että se on kirjastoautossa.
"Mutta auto vielä pihassa, käyn hakemassa", jatkoi hän.
Pian tuli virkailija nide käsissään.
Minä kysymään: "Mikähän lie tilanne tämän toisen kanssa, kun en sitäkään löytänyt?"
Taas koneen syynämistä. "Sama juttu, kirjastoautossa on. Käyn hakemassa, tuskin se vielä ehti lähteä."
"Jos lähti, haen auton, ajetaan kiinni!", heitin.
Mies hymähti, kipaisi takahuoneen ovesta näkymättömiin. Ja palasi pian toisenkin metsästämäni kirjan kanssa.
Kiittelin kovasti, utelin vielä: "Olinko toisiaan niin huonosti netistä katsonut? Yleensä kyllä huomaan, mikä on pääkirjastossa, mikä kirjastoautossa."
"Ei välttämättä", lohdutti ystävllinen virkailija. "Joskus ne kirjataan väärin, joskus on ehditty siirtää kirjastoauotoon, niin sähköisesti, kuin fyysisestikin."
Minä vielä kumartelin otsani ruvelle, lähdin automaatille lainaamaan vaivalla hankitut opukset plus yhden jo hyllystä löytämäni. Joten minulla on seuraavan kahden viikon saarijakson ajaksi luettavani mm. Daniel Colen "Marionetti" ja Pierre Lemaitren "Petoksen hinta." Sadepäivien varalle.
Nyt, kun Hollolassa ollaan, ei tule hätä harson alla piilottelevan pottumaan vuoksi. Vettä ja lämmää on tulossa. Hyvältä vaikuttaa. Ei uskoisi, kun muistelee viime sunnuntaita. Pitää ihan taas laittaa muutama kuva. Olosuhteista, ja siitä, että kyllä nykypuhelimilla saa oivallisia otoksia:
-hieno 1. erä, varsinkin sen alku.
-2. erässä lopun pientä myllääkkää lukuunottamatta saavana osapuolena.
-3. erä armotonta taistelua, pari maalia, makea voitto.
Kuulinkohan oikein Saukkosen Mikan tilastotiedon: Kanadan joukkueessa NHL-kokemusta yli 5000 matsia, Suomella joku 150? Vai oliko Kanadalla 1500? No, mitä väliä? Meillä oli taisteleva joukkue, onnistunut maalivahti, that's it!
Kevät on talvilajin lätkän aikaa. Samoin einiinmiknäänlajin Euroviisujen aikaa. Eiks ne oo ens viikolla? Jos ei lätkä vie yöunia, niin ei toisiaankaan vie Euroviisut. Paitsi mahdollisesti painajaisten muodossa häiriintyy, uni. Olen tosiaan sanonut jääkiekon jokavuotisiä mm-kisoja turhiksi kekkereiksi, mutta Euroviisut ne vasta sellaiset ovat. Vaikka pidetäänkin Euroopan vanhoihin perusvaltioihin lukeutuvassa Israelissa. "Sais olla vähän enemmän hömppää", sano.
Tuli vielä mieleen tuosta verkostoitumisesta. Sitä on toitotettu vuosikausia: pitää verkostoitua. Ennen muinoin puheena ei ollut verkosto, oli verikosto. Ei kai ne ole sama asia? Ei vissiin? Verkostoituminen ei ole niin raakaa puuhaa, kuin verikostoutuminen.
Tuohon epäviisauteen lopetan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti