Eilen vetelin ahkiolla puut jäältä maille, sahasin hieman lisää. Nyt en enää m-sahaan koske, bensakin on liki finaalissa.
Perräisten jälkeen hiihdeltiin lenkki Halkoluotojen ympäri. Ihan umpisessa pisteltiin. Oli sade, tuiska, peittänyt vanhat ja uudemmatkin ladut näkymättömiin. Kesto 01:04:34, matka 5,07 kilsaa, keskinopeus 4,4 km/h, energiankulutus 528 kcal, ilmoitti Sport Tracker. Luvut tuntuvat oikeilta. Mutta kun sovellus kertoo lisäksi, että maksiminopeus oli 13,6 km/h, sekä että nousua oli 16 m ja laskua 71 m, vaikka ei ensimmäistäkään ala-, tai ylämäkeä ollut, jäällä mentiin koko ajan, niin appsin luotettavuuden voi laittaa ehdolle. Eikä sen ilmoittama palautumisaika, 32 h, ihan todelliselta vaikuta. Ei tässä niin huonossa kondiksessa olla. Tuo ihan ilman itsekehua mainittuna.
Tänään auttelin naapureita eilen Potinlahteen toimitetun pihagrillin osien roudaamisessa. He olivat yhden lastin (huuvan pellit, ritilät ja puutasot, etc.) kelkallaan tuoneet, kun ehdin mukaan talkoisiin. 400 kg yhteensä, painavimmat kaksi levyä 80 kg kappale. Kolme reissua, Hannu isommat osat kelkalla (siis ei moottori-sellainen, vaan ihan lykättävä uusversio ves'kelkasta), minä köykäisempiä ahkiolla. Ranneke oli rekisteröinyt aamun ensimmäisen uloslähdön ja takaisin grillikuljetuksesta paluun välillä 9928 askelta ja matkaa 6,95 km. Energiaa se arveli poltetun 313 kilokalorin verran. Eipä tainnut vehje huomata, että lastia aikalailla raahattiin. Vaikka mitä sitten? En minä kulutustani vahdi. Kuluu, minkä kuluu. Kunhan vaan piisaa, energia.
Sen verran lunta häpsii, vähin tuuleskelee, että ei tänään viitsitä lähteä hiihtämään. Minä olen tietysti päivän lenkit tehnyt, olkoot Hilpalla kuntoilu lukemista.
Huomenna pitää vielä isommat risut jäältä pois raijata. Sitten ovat tämänkertaiset hommat tehty. Puun teko jatkuu seuraavalla kerralla. Tarkoitus on kaataa ja kuljettaa vuoden kiintiö hangen ja jään selässä pois metsästä. Pieniä kesää myöten, kun aikaa ja intoa lyötyy. Toivottavasti löytyy, molempia.
Ensi viikon perjantaina mennään Helsinkiin Iiristä vahtimaan. Päiväkoti on sen päivän ovet säpissä, syystä, jota en nyt muista. No, mehän tuurataan kyllä. Samalla käyn Ruikun luona tulostinasioissa. Ja näen miehen uusia kehitelmiä. On kuulemma pukannut ideoita kasapäin. Ehkä jotakin tartuu mukaankin. Yleensä niin on käynyt. Siitä todisteena Avokkaassa oevat Ruikun Roses-tuotteet.
Kotona on vielä joitain pienoispatsaita ja sormuksia, yksi hopealusikka Väinämöisen päällä koristeltuna myös.
Muuten, tuo käpy kuvan vasemmassa laidassa ei ole Ruikun tekele. Eikä se ole verkon kutomiseen tai paikkaukseen tarkoitettu, vaan ilmeisesti isoäitini Emchen'in peruja. Hän oli kova käsityöihminen, varsinkin virkkaaminen sujui. Käpyyn on musteella kirjoitettu J. Scheiniehin 19.7.13. Eikä tuo 13 tarkoita 2013, siitä voin takuun antaa. Eli museoesine se on, sopii Ruikun Ruusujen joukkoon. En tällä tietysti tarkoita, että Ruikun Ruusut olisivat museoesineitä. Vielä.
Äsken kävi melkoinen tömäys. Lumet alkavat ilmojen lauhduttua tulla katolta alas. Paskion polku meni tukkoon. Ei ylitsepääsemätön haitta.
Jahans, taitaa olla päiväkahvin aika. Ja jos keskeyttäisi Hilpan lukusession, muutaisi sen joustavasti tallenteenkatseluksi.
Sitten onkin aika kantaa saunaan vedet, sytyttää kiukaan ja padan alle tulet. Meinasin kirjoittaa, että sytyttää kiuas ja pata, mutta huono niitä on saada palamaan.
Tietysti myös mennä kylpemään. Melko töhelöä toimintaahan olisi lämmittää sauna, olla sinne menemättä. Vaikka se olisi palvaussauna, olisi sinne lihat kuitenkin vietävä. Nyt siellä toki palvataan vain itseään. Ja parin päivän hiet pois huuhdotaan. Joten kahvit porisemaan. Ja silleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti