Eilen siis tultiin. Ei ollut lunta satanut, kuin pari-kolme senttiä sitten kun täältä 14. helmikuuta lähdettiin. Peurat olivat vierailleet pihassa, tutkineet paikat ja kukkapenkit huolellisesti. Tulisivat meitäkin tervehtimään.
Aamu-tv:ssa oli haastateltavan joku naisimmeinen. En kuullut, mitä tahoa hän edusti, mutta kyse taisi olla maaseudun nuorten vaikeudesta saada kontakteja ikätovereihinsa. Noin tositarkoituksella, mikäli oikein ymmärsin. Enpä juttua juuri kuunnellut mutta se tarttui korviini, että tuli puhe asioista, mistä ei puhuta. Alan asiantuntija ryhtyi ponnekkaasti kysymystä kommentoimaan. Mistäs helevetistä hän muka tietää asioista, jos niistä ei kerran puhuta? Sitä paitsi: asiat, mistä ei puhuta, ovat salaisuuksia. Ei kukaan, edes erikoisasiantuntija, saa salaisuuksi julki laulaa. Vai olenkohan ymmärtänyt jotain väärin? Olen, sillä saavathan jotkut vuotaa hakkeroimiaan salaisia tietoja. Vai saavatko? Ihan kaikkia tonkimiaan tietoja? Ei, nyt tää lähestyy moraalis-, eettis, -filosofista näkökulmaa. Eli olen joutunut harhapoluille.
Asiaan. Jutussa puhuttiin myös siitä, että Tinder toimii maaseudullakin. Totta se on Tinder toimii maalaisille kuin Kinder(muna) lapsille; suurena ilon aiheen, toiveiden täyttäjänä. yllätysten tuojana. Erona se, että Tinder toimii koko vuoden, Kinder yleensä vain pääsiäisenä.
Tämä uutistarjonnasta. En Italian vaaleihin, en edes Paavon alati elävään saagaan, jaksa täältä käsin innostua. Katsokaa lisää iltapäivälehtien lööpeistä, kun lounastauolla kuppilaan menette, tai City-Marketin tarjouksia kassahihnalle lastaatte.
Rouva, armoitettu sohvaperuna, on päässyt jo "Holby Cityn" pariin. (Huom. Ei Hilppa mikään toosantuijottaja oikeesti ole. Tilaisuus joskus tekee varkaan.)
Iltapäivällä lähdetään aukaisemaan vanha latu. Vaikka lunta ei ole paljon satanut, on tuiska käväisyt sen umpettamassa.
Sitten saunotaan. Näin lähtee mökkiviikko tutuille uomilleen. Eli telkkaa, tallenteita, hiihtoa, uunien lämmitystä, kirjoja, sanomista, joku päivä pilkkimistä (toukkiakin muistin ostaa), sitten lisää tallenteita, hiihtoa, uunien lämmitystä, kirjoja, saunomista, ja ehkä pilkkimistäkin. Vaihteen vuoksi voisi joku päivä kiertää Miekkaniemen vaikka kävellen, siis jäitä pitkin. Pitää vain varoa avantoa, mihin X. Y. oli pikku traktorinsa upottanut. Sellaista kuulin asiasta perillä olevilta tahoilta. Onneksi ei mies mennyt mukana. Niin se vain on, että paikalliset, ikänsä seudulla asuneet, ovat usein niitä, joille tuollaista sattuu. He näet tietävät, koska on turvallista jäillä liikkua. Tai laidan yli kusta, jos niikseen tulee.
Näin hektistä täällä. Hädin tuskin vauhdissa kestää. Mutta mukana rimpuillaan, saarielämän kuvioissa, vielä kuusi päivää.
Loppukevennykseksi pari aamun otosta:
Hitonmoisen jääpuikon on viime aikojen auringonpaiste saanut sauna kourun päähän luotua.
Kaisla kurkottelee kohti Saukonsaloa. Mitähän se siellä näkee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti