KANTAHIRNEVAALIT

  Perinteeksi muodostunut tilanne: istun osapuilleen kvartaalittain, hieman useamminkin, Triossa ja kirjoitan. Näin tapahtuu, kun Hilppa on kampaajalla tai entisten työkavereidensa kera syömässä, kuten tänään. Eli minulla on reilu parituntinen aikaa kulutettavana, sillä ei ole ekologian, eikä lompakon, kannalta suotavaa ajaa pariakymmentä kilsaa. Joten CiaoCaffe'ssa istun. Edessäni pöydällä ovat, vasemmalta oikealle, puhelin, näppikseen liitetty tabletti, tuplaespresso,  jäätelöannos, ja hattu. Puhelin siksi, että kuulen sen mahdolliset hälykset paremmin, kuin tuoliseluluksella olevan takin taskusta, näppikseen liitetty tabletti siksi, että kirjoitan, espresso ja jäätelöannos siksi, että ne ovat hyvää kamaa, toisaalta myös siksi, että minua ei häädetä loiseen verrattava olentona pois kahvilan tiloista, hattu siksi, että on moukkamaista pitää hattua päässään sisällä. Jaha, tuli taas rustailtua virkkeeseen pituuutta! No, eihän koolla ole väliä. Vai?
  Virkkeen sivulauseiden lukumäärästä välittämättä, täällä istun ja kirjoitan. Henkisesti vaativaa työtäni häiritsee imelä musiikki, jonka aika ajoin keskeyttää ylipirteällä äänellä keskusradion kautta kuulutettu mainosrimpsu. Meneillään ovat Kauppakeskuksen hintakarnevaalit. Ennen ne olit Trion karnevaalit. Liekö sanaleikki kulunut käyttökelvottomaksi? Vai onko kyse aivan eri tapahtumasta? Mitään väliä, kunhan totesin.
  Kello on pian kuusi. Ainakin tämä toinen kerros on melko hiljainen. Kaiken kaikkiaan ei näytä nousukausi Trioon puraisseen. Päinvastoin: yhä useampia liiketiloja on tyhjillään. Onko vuokrataso ihan kohdillaan? Vai mikä mättää? Kaupungin parhaalla paikalla kuitenkin ollaan.

  Mutta tästä menneeseen. Tiistaina käytiin Palvelu Santrasta tekemässä kartoitus äidin tilasta. Ajattelin etukäteen, että ainakin jonkinlaista paperityötä joudutaan tekemään, ennen kuin mitään tapahtuu. Mutta mitä vielä! Kotiapu Elinalle käynnistyi välittömästi! Jo eilen tuli henkilö yrityksestä, miltä kaupunki ostaa palveluita, katsomassa paikat, sekä saamassa tarvittavat tiedot ja avaimet. Illalla oli sitten ensimmäinen varsinainen käynti: iltalääkkeen anto ja yötä varten valmistautuminen.
  Tästä aamusta lähtien on kolme päivittäistä käyntiä. Aamulla lääke ja aamupesu ja -pala, päivällä ruoan lämmitys, illalla lääke ja iltatoimet. Käynnit ovat lyhyitä, vartista puoleen tuntiin. Diillin kuuluvat mm. astioiden tiskaus, roskien vienti, vessan pesu ja kylvetys kerran viikossa. Tarkennus edelliseen: vessaa ei kylvetetä, ainoastaan Elina. Minä hoidan ostokset ja apteekkikäynnit. Ateriapalvelua en tohtinut tilata, sillä Elinalle ei uppoa nykyään kovinkaan moni ruoka.
  Vaippahousutkin kuuluvat hoitodiiliin, eivätkä maksa mitään, minulle kerrottiin. Kotihoitajat tarkkailevat myös äidin painoa. Ja heidän kauttaan saa mm. jalkahoitajan kotiin, toki eri maksusta. Tilasin sellaisen käymään heti, kunhan arkipäivän rutiinit ovat asettuneet uomiinsa.
  Kaupungilta tulee jossain vaiheessa geriatri tekemään tutkimuksen Elinan muistin nykytilasta. Se on jo usean henkilön toimesta todettu heikoksi. Kysyttäessä äiti ei muistanut ikäänsä. Kun minä kysäisin, että mistäs me eilen tultiin, hän mietti kauan, sanoi sitten:
   "Lahteen tultiin."
  Minä siihen: "Mutta mistä tultiin." Hän oli pitkään hiljaa, sanoi sitten:
  "Piskolasta kai."
  "Aivan oikein. Kenes luona sinä olit?"
  Hapuilevaa hiljaisutta, mutinaa. Sitten: "Onhan siellä sukulaisia."
  Eli ei ole kehumista, lähimuistissa. Alkaa kauemmaksi kohdistuva muistikin näköjään hapertua. Mutta kun lääkäri käy testaamassa saadaan virallista tietoa.

  Kotihoidosta huolehtiva yritys toimittaa myös kaupa-asiat, jos näin sovitaan etukäteen, ja laskuttaa siihen käytetyn ajan sekä ostokset erikseen. Eli voimme vapaammin lähteä vaikkapa mökille.
  Tuli melkoinen helpotus elämään, kun ei tarvitse päivittäin ajella äidille lääkettä antamaan, muutakin huolehtimaan, ja tietää, että ammatti-ihmiset seuraavat hänen tilaansa päivittäin. Kaikenlaista kommenttia mediassa kuulee ja näkee hoidon tasosta. Mutta kyllä luotan siihen, että asiat minun hyvää tarkoittavaa, mutta perehtymätöntä toimintaani paremmin jatkossa sujuvat.
  Saa nähdä, kuinka Elina nykytilanteeseen sopeutuu. Hyvin varmaan. Vaikka hän kartoituskäynnillä, kun asiaa selvitettiin, oli sitä mieltä, että ei hän mitään apua tarvitse.
  "On minusta ihan hyvin huolta pidetty, en ole nälkää nähnyt" selvitti äiti moneen kertaan, vaikka hänelle yritettiin sanoa, että ei siitä nyt ole kysymys.
  Näin tällä hetkellä sujuvat asiat. Mikäli Elinan kunto ei tästä huonone, voi olla, että hän pääsee kesällä viettämään aikaansa Piskolassa. Irma ja Markku ovat tällä tietoa sinne tulossa, ja valmiita Elinan holhoukseensa ottamaan.

  Saattaa olla, että me Hilpan kanssa sörnäytetään ensi keskiviikkona Avokkaaseen. Jos näin tapahtuu, seuraavana tiistaina täytyy tulla takaisin.
  Pääsiäisen jälkeen vielä yksi reissu jäitä pitkin tehdään, jolleivat ne heikenny olemattomiksi. Sitä en kyllä usko.
  Sen jälkeen alkaa polte nousta:

  Poistuis äkin kansi jään,

  vapautuis jo selät.

  Pursi kaipaa veteen väljään,

  tulkoon pian kevät.

Kun tuo toteutuu, saattaa taas bongata joutsenen höyhenen ulapalla.

  Ihan vielä ei päästä veneellä vettä halkomaan, mutta huomenna päästään päiväksi Helsinkiin. Iiris jo kovasti odottaa, kertoi Anna eilen.

  Pitänee lopettaa. Pari asiaa hoitamatta, pian Hilppa varmaan ilmottaa olevansa maha pullollaan ja mieli keveänä, kun ei enää tarvitse töihin mennä. Sellaisia tunteita ovat yleensä kuulumiset entisiltä kollegoilta herättäneet.