lauantai 17. maaliskuuta 2018

VÄKI HARVENEE, VINSKIN VUORO

  Vinski on jättänyt rakennuksen. Kuulin hänen vaikeasta sairaudestaan kolmisen viikkoa sitten, kun Ruikku oli käynyt sairaalasta kotiin päässyttä miestä katsomassa. Tiistaina haimasyöpä sitten hänet selätti. Ruikku soitteli minulle suru-uutisen keskiviikkona.
  Vinski, virallisesti Hannu, Viholainen oli hyvää 1951-vuosikertaa. Ei ehtinyt aivan viettäää 67-vuotisjuhliaan. Mikkelin miehiä, vanhan Keskuskansakoulun tienoilla nuoruutensa asunut. Tie vei sitten Helsinkiin, valotaiteilijaksi, valaisumestariksi viidenneksi Sielun Veljeksi, satunnaiseksi näyttelijäksi, ties miksi? Moneksi oli isosta miehestä.
  Itselleni Vinski oli teini-iän ja varhaisaikuisuuden kaveri. Ruikun kautta häneen tutustuin. Risto ja Vinski olivat raudankova pakkipari MP:n nuorten eri ikäluokkien joukkueissa, ja Ekin Partion jäseniä.
  Vinski kävi muutaman kerran Avokkaassakin. Eräillä "poikapäivillä", taisi olla joulukuuta, koska jäällä ei ollut kovin paljon lunta. pelattiin keskellä yötä kuutamossa pesäpalloa Avokkaansalmessa. Meitä oli ainakin Vinski, Ruikku, Ahos-Riti ja minä, tuskin muita. Mailana toimi metrin koivuhalko, pallona ihka aito pesäpallo. Säännöistä en tarkemmin muista. Yksi kuitenkin syötti, yksi löi, kaksi yritti ottaa kiinni. Aika etsiminen oli pallossa nasakan laakin jälkeen, sen muistan. Onneksi kukaan ei saanut palloa otsaansa, ainakaan Vinskin lyömänä. Isolla miehellä oli ison miehen voimat!
  Vinski oli myös innokas kalamies. "Talvipoikapäivillä" hän oli jatkuvasti kampeutumassa pilkille. Siksi nimesimmekin hänet "Isokalastaja Viholaiseksi."
  1970-luvun alun jälkeen, kun minä häivyin Lahteen, siitä Hollolaan, en ole Vinskiä fyysisesti tavannut. Puhelimessä ollaan läristy, sittemmin fb-kavereina tietoa vaihdettiin. Ei hän minulle ehtinyt taudistaan kertoa. Sehän veikin miehen melko pian diagnoosin jälkeen. Selkäänsä hän silloin tällöin valitteli.
  Pari kertaa vuosien saatossa oli Vinskin kanssa puhetta, että hän saattaa kumppaninsa kanssa tulla Saimaalle purjehtimaan jonkun tuttavansa veneellä. Sovittiin, että silloin eivät luovi Avokkaan ohi. Eipä ehditty tuota kokea.
  Joskus viime marraskuussa, kun oltiin Helsingissä Iiristä kaitsemassa, minulla oli yksi kirje postitettavana. Google Maps'istä katsoin, mistä löytyy lähin R-kioski (tarvitsin postimerkin). Sellainen oli vajaan parin kilsan päässä keskustan suunnalla. Kun sinne kävelin, ja tarkastin reittiä Maps'ista, huomasin kartan ilmoittavan, että Vinski asuu melko lähellä. Minä soittamaan, että nyt mennään korvikkeelle! Mutta Hannu ei vastannut. Soitti sitten illalla, kertoi olevansa maalla. Sovittiin, että toisella kertaa, kun olen Tiilikaisilla käymässä, ollaan yhteydessä ja tavataan. Niin sekin jäi toteutumatta. Harmittaa. Samoin kävi Vanhasen Tommin kanssa; en ehtinyt tavata, syöpä korjasi hänetkin liian nopeasti.
  Tuosta aiemmin mainitusta ja uraauurtavasta, pesäpalloryhmästä on jäljellä enää puolet. Ahos-Riti lähti jo aikaa sitten, nyt Vinski. R.I.P. Iso Kalastaja!

Valotaiteilijan miuistoksi manipoloitu kuva auringonnoususta Saukonsalon takaa.


  Ruikku tietysti elää vielä, jää virallisesti eläkkeelle 1.4., eli aprillipäivänä. Kävin eilen häntä tapaamassa. Valimon lähettämiä uusia tuotteita käytiin postin toimipisteestä hänelle paketillinen noutamassa. Ideoita miehellä riittää, markkinointi ei liene kuitenkaan hänen osaamisaluettaan. Risto tarvitsisi tukihenkilön kaupalliselle puolelle. Kuvassa taiteilija valmistautuu matkalle kohti R-kioskia.


  Oltiin siis eilen Helsingissä. Kiitin taas ukko ylijumallaa siitä, etti minun tarvitse Stadin ruuhkissa päntiönä ajella! Anna toimitti näet auton huoltoon, minä ajelin perässä. Sitten vein hänet duuniin Espooseen. Ja hain neljältä Epoosta kotiin. No, kaikkeen tottuu. Eivätkä ne ruuhkat tällä kertaa aivan mahdottomat olleet. Isommat kuitenkin, kuin Ala-Okeroistentiellä. Saatikka Paajalan jäätiellä.
  Iiris oli yhtä touhukas, kuin yleensäkin. Virtaa piisaa, ei malta enää päivänokosia ottaa, on niin paljon tekemistä.


  Tänään on taas kelpo kevättalvinen keli. Mennään päivällä jäälle hiihtämään. Huomenna myös, luulen. Pian tulee maanantai, sitten tiistai. Keskiviikkona Anttolaan. Mutta siitä enemmän, kun se aika koittaa. 

  PS. Etlari uutisoi, että Lahdessa on pidätetty suurrikollinen. Viisikymppinen mies anasti munkin kaupan kahviosta ja telkeytyi vessaan sitä syömään. Mies karkasi vartijakaksikon kybsistä, mutta satiin taas kiini ja toimitettiin putkaan. Kansanmurhat ja korruptoituneet vaikuttajat jäävät tuon rinnalla varjoon!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti