Ruiz Zafon'in kieli soljuu nautinnollisesti vanhan Barcelonan kaduilla "Kadonneitten kirjojen hautausmaalla" välillä poiketen.
Peres-Reverte'n mystiset tarinat kuljettavat milloin missäkin.
Montalban'in Pepe Carvalho liikuskelee Barcelonassa ja sen ympäristössä ratkoen eriskummallisia rikoksia eriskummalliseen tapaansa.
Musiikkipuolella on meneillään Tom Waits-kausi. Aloitin lämmittelyn albumeilla "Closing Times" ja "Small Change". Nyt on menossa "Orphans: Brawlers, Bawlers & Bustards", loistava kolmen levyn ja 54 kappaleen kokonaisuus. Monena aamuna pitää kävellä, ennen kuin Tom'in parisenkymmetä lättyä on läpikäyty.
Olen huomannut, että vanhoihin on hyvä palata. Ei kovin aktiivisesti jaksa/viitsi uutuuksien rintamalla heilua. Ja kyllä jo luetuissa, osin koirankorville selatuissa kirjoissa ja puhkikuunnelluissa levytyksissä riittää yhä ymmärrettävää. Monien kirjojen osalla on tullut selväksi, että toinen, kolmas, mahdollisesti ties mones? lukukerta vasta avaa silmät teoksen sisimmän ymmärtämiseen.
Joten uutta otetaan mielihyvin vastaan, vanhaa kerrataan pieteetillä. Siinä ohjenuoraa itselleni tuleville vanhuuspäiville. Tuleville, totta kai. Vanha en vielä ole, korkeintaa keski-iän loppupuolella. Kesällä tulee entinen eläkeikä täyteen. Jostain luin, että suomalaisen miehen odotettavissa oleva elinikä on keskimäärin 79 pilkku jotakin. Jos tuohonkin yltää, ehtii vielä monta kirjaa selata, monta levyä kuunnella. Niin uusia, kuin vanhojakin.
Äiti-Elinaa voi jo sanoa vanhaksi. 94 upeutuu kesäkuussa. Eilen kuljettelin häntä hammasasiossa pitkin kaupunkia. Häneltä rikkoutui n. viikko sitten silta etuhampaiden vasemmalta laidalta. Hän oli soittanut jonkun kerran hammashoitoon, kerran käynytkin kaupunginsairaalan päivystyksessä. En oikein tolkunnut, mitä siellä oltiin sanottu, aikaa ei kuitenkaan oltu annnettu. Niinpä menimme aamulla yhdessä asialle. Selvisi, että ajat ovat tiukassa. Mutta jo samaksi (eiliseksi) aamuksi saatiin peruutuspaikka Liipolan hammashoitolasta. Sinne sörnäytettiin puoli yhdeksitoista. Nuori lääkärirouva/neiti teki kartoituksen, paikkasi yhden hampaan, ja antoi aikoja jatkotoimenpiteisiin. Ilmeni, että lääkäri, joka tekee tuon tyyppisiä korjauksia, työskentelee parina päivänä viikossa Lahden kaupunginsairaalan hammashoitolassa. Joten sinne huhtikuun 19, muutamaa päivää ennen sitä röntgeniin. Elina tulee onneksi toimeen vajaammalla kalustollaan. Aikoja ei ihan helposti Lahdessakaan irtoa. Mutta nyt asiat menevät painollaan eteen päin.
Lääkärireissun päälle kävin kauppa-asiat hoitamassa. Kun niitä sitten rupesin jääkaappiin sovittelemaan, huomasin, että se oli tupaten täynnä. Samaa oli äitikin joskus valitellut, mutta en ollut asiaa tarpeeksi noteerannut. Mutta nyt noteerasin; tänään mene ip. paikan päälle, käymme kaapin sisällön läpi, poistamme tarpeettomat/vanhat elintarvikkeet. Yksi hyllyllinen näyttää oleva hillopurkkien täyttämä. Saa nähdä, mitä vuosikertaa paljastuu. No, eiköpä illalla yhden vanhan ihmisen muutaman päivän eväät jääkaappin mahtune.
Äiti on selkeästi kuluneen vuoden aikana muuttunut "vanhemmaksi". Kaikki ikävät tapahtumat kuolemineen ja luokkaantumisineen eivät ole menneet jälkiä jättämättä. Mutta vaikka muisti ei aina ihan täsmällisesti pelaakaan, on pää kuitenkin hänellä melko hyvässä kunnossa. Tulee toimeen ruoan laiton, hygienian, pienten ostosreisujen, jne. kanssa. Kun kerran, pari, viikossa hänen luonaan poikkean, päivittäin soittelen, homma toimii kohtalaisesti. Toivottavasti vielä kauan. Niin että hyvää naistenpäivää äiti-Elinallekin.
Samoin onnittelut velj'-Hanskille; on synttärit hällä. Tänään siis juhlivat Haneli ja liki neljä miljardia naista. Ei ihan pienet kekkerit velj'miehellä! Hän ei tietenkään saa näitä toivotuksia, kuin korkeintaan "sihteerinsä" välityksellä. Haneli nimittäin lopetti, omien sanojensa mukaan, tupakanpolton kuusivuotiaana, ja tietokoneen käytön samoihin aikoihin, luulen.
Lopuksi vielä naistenpäivän päivitykseksi ilman päivittelyjä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti