KEVÄTTALVEN TASAUS, osa IV

 17.3.2016

  Viideltä tolpilleen. Nollakeli, kevyttä pilviharsoa. Läppärin uutisselailu kertoi, että Kärpäsenmäen alla rikkohappolastissa ollut rekka suistui tieltä, katkaisi pari puuta, ja kaatui siihen. Onneksi oli puut, muuten olisi suorittanut sisäänajon kerrostalon kivijalkaliikkeisiin. Vähän happoa pääsi vuotamaan; asukkaita evakuoitu Hennalaan, pohjavesialueita suojellaan, tie poikki molempiin suuntiin tuntitolkulla. Sitä tietä tulee kerran, pari päivässä ajeltua. Paitsi tällä viikolla.

  Kuuden korvilla laitoin kahvit tippumaan, kävin pihan perillä. Huomasin, kuinka itäinen taivas rusottaa. Ei ku kamera hakemaan, jäälle kuvaamaan. Hieno oli näkymä!

  Tälläsin leivinuuniin tulet. Hilppa änkeytyi tasan puoli seiskan uutisille tukka pystyssä. Kun toinen pesällinen oli kotvan palanut, jätettiin se hiipumaan, lähdettiin kiertämään saari. Aurinko paisteli, mutta ei aivan kirkkaalta taivaalta, ei valittamista.

  Lenkin jälkeen Hilppa tuli ylös vetämään hiilet uunista, laittamaan hellaan puit, tiskivettä isoon kattilaan lämpiämään. Minä jäin saunalle kantamaan vedet ja puut valmiiksi seuraavaa sessiota varten. 

  Kävi mielessä, että Hiekkalahdenvuorelle Piskolan puolella voisi vaikka lauantaina kiivetä. On tulossa reiluja yöpakkasia, joten hanki kantaa. Aurinkoistakin on luvattu. Lauantaina voisi lähteä. Jos ei tähdellisempää ilmaannu.

  Iltapäiväksi veti pilveen, sataa tihuutteli väliin, tuuleskeli, No, olihan tuota ulkona tullut oleskeltua.

Rouva tarttui kirjaan......

  .......minä panin mietintämyssyn päähäni, aloin naputella.

Mitähän tulikaan kirjoitettua?????

  No, ei tuossa vaiheessa paljon mitään. Katsotaan, mitä myssyn sisältä kohta löytyy. Sillä kyllästyttävän banaaleista arkirutiineistamme en enää aio kirjoittaa. "Yes, yeah ja yippee!", toteaa luultavasti jokainen mahdollinen lukija. Mutta aika aikaa kutakin, sano kreivi. Nyt yllätän siis kaikki, itseni mukaan lukien, kirjoittamalla libretto'n löyhästi tositapahtumiin perustuvaan itseirooniseen ja trakikoomiseen oopperaan, jonka säveltäjäksi olen aikonut kysyä M.A. Nummista. Oopperan työnimenä on "Velj'-Onskan velj', eli aaria Rupakonvirralla". Tapahtumat ajoittuvat vuoden 1975 juhannukseen ja sijoittuvat Rantaharjuun. Pääosassa on Peppe. Muita roolihahmoja ovat mm. Peppen veli Haneli, kylän hauskin mies Miikkulainen, monitoimihulivili Tiusasen Hanski, Avokka-ahon ajattelija Riti, entinen laatuhiihtäjä Hyvösen Erkka, kylän toiseksi hauskin mies Pylkkäsen Pertti ja Suhnu. Tässä kovin miesvoittoisessa oopperassa kauniinpaa sukupuolta edustavat majatalon emäntä Rantalaisen Airi, hänen tyttärensä Päivi ja kesävieras Pankki-Pirkko. Pienissä sivurooleissa vilahtelee sellaisia nimiä kuten "tää kuuluu miun imagoon-Koistinen", Pekkasen jöntti-veljekset, besserwisser-Paavilainen, Iko-Pentti sekä Korhosen Esko Nyyrikki. Muutamat oopperan henkilöhahmoista ovat jo edesmenneitä, mutta vakuutan, että libretto tulee käsittelemään heitä, kuten vielä elossa oleviakin, asian vaatimalla kunnioituksella, hienotunteisuudella, lämmöllä ja hyvää makua noudattaen.

  Roolijako on vielä täysin avoin. Pääosaan on kuitenkin tarkoitus kysyä Waltteri Torikkaa ja Miikulaisen rooliin Jaakko Ryhästä. 

  Mikäli kaikki menee Parkkisen Antti-vainaan sanassa "suunnitelmiin mukkaan ku saksalaisii sota", ensi-ilta tapahtuu vuoden 2018 juhannuksena Rantaharjussa, missäpä muuallakaan.

  Kun tämän verran alustavaa tietoa tulevasta oopperasta olen julkituonut, tuntuu, että mietintämyssyni on jo tyhjentynyt. Aioin laittaa sen lataukseen, olkoon ainakin yön yli piuhoissa. Mutta, toden sanoakseni, saattaa olla, että joutuu korkea päähine kauankin varautumaan. On näet rahoituskuviot tuohon suurisuuntaiseen projektiin vielä alkuvaiheessa. Muutamiin tahoihin, kuten esim. tunnettuun taiteen ystävään Kyösti Kakkoseen ja kaikkien pers'aukisten kaveriin Toivo Sukariin päin ollaan verkkoja virittelemässä. Löyhää yhteistyötä klassiseen musiikkiin pieteetillä suhtautuvien poliisien Morse ja Wallander kanssa kaavaillaan, noin pr-mielessä. 

  Odotan tälle odysseialle jatkoa yhtä herpaantumattomalla mielenkiinnolla, kuin te arvostetut lukijatkin.