OTTAA PERNAAN

  Eilinen päivä meni Brysselin uutisointia seuratessa. Ei siis kovin mukavissa merkeissä. Sanattomaksi, neuvottomaksi, vihaiseksi, surulliseksi, vaikka miksi tuollaiset uutiset tekevät. Aika vaikeaa on terrorismiin nopeaa ratkaisua löytää. On ilmeistä, että tekijöillä on käytettävissään runsaasti rahaa, arsenaalia, teräviä aivoja suunnitteluun ja aivopestyjä työmuurahaisia toteutukseen. Siksi tällaiset tapahtumat ovat mahdollisia viranomaisten ponnisteluista huolimatta. Aika vaikeaa on kuvitella, että itsemurhaiskut pystyttäisiin estämään valvonnalla, tiedustelulla, tarkastuksilla ja vartioinnilla. Ei kaikkien kaupunkien kaikkia julkisia tiloja, kaduista puhumattakaan, pystytä koskaan niin hermeettisesti sulkemaan.
  Tuntuu siltä, että ei edes yritetä miettiä vakavasti syitä, mitkä ovat johtaneet noihin mielettömiin tekoihin. Puhumattakaan noiden syiden mahdollisesta korjaamisesta. Fanaattisten terroristien ja näiden manipuloitujen kannattajien kanssa ei voi edes neuvotella. Nyt tarvitaan älykäs, taitava, kauaskatseinen ja vaikutusvaltainen visionääri tai taho ongelmaa ratkomaan. Mutta mistä sellainen tähän hätään tempaistaisiin? Kun ei pienempiäkään ongelmia vaikkapa EU:n sisällä pystytä ratkaisemaan.

Aamun lenkki, mielen synkkyys, kuun valo.

  Koska tänään on siivouspäivä, ryhdyin kirjoittamaan heti aamusta. Kun tuo Brysselin asia tuli käsiteltyä, muihin pohdintoihin.

  Minulla ei ole lukratiivisia sijoituksia eikä depositiota, on siis tultava toimeen mitättömällä eläkkeellä. Se onnistuu tietysti mitättömän kulutuksen avulla. Olen huomannut, että vaikka ei ole paljon, ei juuri mitään tunnu puuttuvankaan. Unelmoida toki voi, mutta tosiasiassa tilanne on näinkin parempi, kuin valtaosalla ihmiskuntaa. Ei ole nälkä, ei jano, ei vilu, ei isompia vaivoja tai tauteja, ei juurikaan vihamiehiä/naisia, ei ksenofobiaa, joten minua ei häiritse istua samassa kahvipöydässä irakilaisten tai somalien kanssa, olen saanut henkilökohtaiseen vakaumukseen perustuvan vapautuksen  katupartioinnista, joten voin niiltä osin nukkua yöni rauhassa, Iiris-tyttönen kasvaa ja kehittyy vauhdilla, tulee pääsiäisenä maistamaan Hollolan mämmiä ja lammasta, vedet vapautuvat pian, joten Avokas-kausi pääsee täyspainoisesti alkamaan, siis elämä on puitteiltaan, pääsääntöisesti, kokonaisvaltaisesti sekä lähtökohtaisesti hineetä.
  No niin, siinä kielellistä risuaitaa. Kysymys: "Kuinka monta lausetta tuossa virkkeessä on?" Vihje: "Laske predikaatit":

Annan lähettämä kuva Iiriksen ensimmäisestä letistä.

  Siten maailma on rakennettu; vaikka itsellä menee kohtuullisen hyvin, planeetalla tapahtuu hirmutekoja ja väärinkäytöksiä, se on täynnä tuskaa ja kärsimystä. Oman onnenikin kustannuksella soisin, että asiat olisivat päinvastoin.

  Nyt on aika laittaa imuri ja Peppe töihin. Kumma juttu muuten, mutta en olisi jokunen vuosi sitten uskonut, että siivotessa voi hermo levätä. Nyt, viisaampana, pystyn kertomaan, että kyllä voi. Kun parin, kolmen tunnin rupeama on takana tajuaa, ettei ole kertaakaan vaivannut päätään siellä mahdollisesti pyörivillä ongelmilla. Q.E.D.