"Eukko on ku elläin, mut ei pietä kytkyyssä."
"Tuuloo ku Jäppisen naemavuonna; vasikannahka män vintilän reijästä läpi."
"Nii se on tässä mualimassa, miten lienöö Ruokolahela?"
Joutavalla kun on aikaa tuota teosta taas hieman selailin. Opin, että Carl Collan'in säveltämä ja A. Oksasen sanoittama"Savolaisten laulu" on Suomen ensimmäinen maakuntalaulu. Se esitettiin ensimmäistä kertaa ravintola Kaisaniemessä joulukuun yhdeksäntenä 1852. Kyseessä oli Savo-karjalaisen osakunnan päättäjäisilta keisari Nikolai I:n määrättyä osakunnan lakkautettavaksi. Jokusia päiviä myöhemmin laulun sanat julkaistiin Suometar-lehden etusivulla.
Savolaisuus on savolaisuutta, etelä-savolaisuuskin. Vaikka Mäntyharjun eteläkolkilta Vieremän pohjoisosaan on maantieteellistä, kulttuurillista, kielellistä, ties mitä matkaa.
Kirjassa on myös savolaisia ruokareseptejä. Skannatulla sivulla muutama herkullisemmasta päästä.
Anna ja Iiris tulivat päivällä, pääsivät Tomin, Jonin veljen kyydissä. Iiriksen päiväunien jälkeen he lähtivät Lahteen kyläilemään, palasivat juuri äsken. Kohta tempastaan porukalla iltapalaa; kylmä- ja lämminsavulohta omatekoisen perunasalaatin kera. Iiris on onneksi lähes kaikkiruokainen, ja mitä enemmän makua ja mausteita, sen parempi. Mutta isäänsä on tullut; vihannekset ja juurekset pitää sekoittaa ja piilottaa muun appeen sekaan. Muuten jättää syömättä, kehveli.
Alla mr. Googlen minulle taas kerran henkilökohtaisesti konstruoima kuva Iiriksen jälkiruokaperformanssista.
No niin, iltanen tuli purastua. Iiris meni mumman kanssa potalle, minä näpyttelemään. Sen verran uteliaisuus nakkeli, että vilkasin sm-liigan sivuja; Hifk-Pelicans 1-1 reilun 33 minuutin kohdalla. Ilta kulunee televisiovapaasti, Iiriksen vuoksi. Totta kai tyttöä kiinnostaa elävää kuvaa katsoa. Äitinsä on melko tarkkana, että muuta mieluummin puuhaillaan. Kun Iiris sitten illemmalla menee kylpyyn ja nukkumaan, loppuu tv-rauhoitus. Mutta mitä sitten? Peppe-pappallakin alkaa niillä kieppeillä silmä lupsaa.
Muutamassa viikossa on tyttönen löytänyt paljon uusia sanoja. Harvat tulevat vielä oikein artikuloituna, mutta lähes kaikelle löytyy ilmaus. Osan niistä ymmärtävät kaikki, osan Iiris ja äitinsä, osan vain Iiris. Mutta ei hätää; onhan äiti puheterapeutti. Vaikka ei niitä taitoja ihan vielä tarvita, luultavasti ei koskaan.
Huomenna ollaan sitten kesäajassa. Juuri, kun aamulenkillä alkoi hieman sarastaa, joutuu taas tovin pimeydessä vaeltamaan. Ei onneksi mene kauaa, niin valoa riittä, vaikka sydänyöllä liikkeelle lähtisi.
Kahden erän jälkeen Hesassa ollaan yhä 1-1 lukemissa. Kuuluvat huutelevan kahvivastaavaa esresson tekoon. Pitänöö männä, kun on asian ristikseen ottanut. Siis hommiin. Kunhan laitan lopuksi obligatorisen mv-kuvan Iiriksestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti