Leikkimökin sisämaalaus on tehty. Eilen levitin homeenestoaineen, tänään maalasin. Huussin jäännösmaalit saivat uuden elämän. Onneksi vein ne kotiin talvehtimaan, sillä pakkanen on myrkkyä vesiohenteisille maaleille.
Melko työlästä puuhaa jäykkäkroppaiseksi muuttuneelle Mualar-Peppelle oli matalassa tilassa työskentely. Välillä joutui itsensä ulkoistamaan selän oikaisun ajaksi. Pää tuli lyötyä kattoon jokusia kertoja, otsa kurkihirteen ja oven yläkamanaan riittävän usein.
Kuvassa Mualar-Peppen kansallisromanttinen hattu on vielä melko puhdas. Urakan jälkeen ei enää kovinkaan. Koska katon maalasin ensin, kuten tehdä kuuluu, sai nenäliinapäähine joitain kertoja kosketusta tuoreeseen maaliin. Ei hätää. Pesussa puhdistuu. Sitä paitsi minulla on tallessa lukuisa määrä isä-Erkkin jäämistöstä pelastamiani kankaisia nenäliinoja. Joten hattuja piisaa.
Kummalliselta tuntuu tämän ajan journalismi. Meinaan, kun yleä myöten uutisointi on mennyt opposition asioiden käsittelyksi. Eikä suinkaan arvostelevassa mielessä, vaan niistä saa sen kuvan, että hallitus on perseestä, vetelee viimeisiään, romuttaa pian koko tasavallan talouden, etc. Toitotetaan vain oipposition tekemisiä ja sanomisia niiden oikellisuudesta selvää ottamatta.
Oppositiopolitiikkakin kummaksuttaa keskimittaista kulkijaa. Ainakin puolueiden muisti. Sitä voi, kauniisti sanottuna, kuvata valikoivaksi. Se, mikä kävi ennen, ei sovi nyt pirtaan missään nimessä. Ja media ei viitsi sellaiseen puuttua. Tai ei halua. Sehän poikkeaisi vallalla olevasta käytännöstä.
Puolipoliittinen puoli tässä kirjoituksessa on käsitelty. Pian alkaa keskittyminen Huuhkajien otteluun. Vastaan tulee ärsyyntynyt Venäjä. Ei helpolla pääse suomipoika. Jos pinnakin tulee, niin hienoa. Jos kolme, on se käsittämätön urheiluteko, vertaistaan hakeva, vaan ei löytävä, fennoskandiassa sijaitsevan maan historiassa.
Eilen oli kahden kovan kohtaaminen. Ranska voitti Saksan Hummelsin oman maalin avulla. Ranska voittonsa ansaitsi, vaikka paikkansa oli Saksallakin.
Ilman isoja yllätyksiä ensimmäinen ottelukierros on mennyt. No, tietysti Suomen voitto oli sellainen. Yllätyksiä tulee aina, kaikissa kisoissa. Ne ovat urheilun suola. Lisää suolaa kaivataan. Jos sitä ripottelee taas Suomi, niin sehän passaa.
Huomenna on edessä nurmikon siistiminen. Illansuussa ehkä Hanelin ja Markku K:n kanssa Lietvedelle kuhaa uistelemaan. Ainakin Haneli sen suuntaisen puhelun eilen soitti. Kuha ei olisi pöllömpää evästä, kun Tiilikaiset tulevat perjantaina. On kuitenkin tosiasia, että kun minä olen Hanelin paatissa, niin kuhat pyrkivät kiertämään vaaput kaukaa. Toivottavasti kirous on poistunut. Merkin ovat olemassa: viime viikolla Haneli kävi kahdesti kuhaa vetämässä, kolme tuli kummallakin kerralla.
Tämän nopeasti rustaamani kirjoitelman lopetan, linjani pitäen, nopeasti, eli tähän. Aloitan keskittymisen futikseen keittämällä pian kahvit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti