Kävästiin Hollolassa, nyt taas Saarelassa. Hollolasta ei paljon tarinaa ole laittaa estradille. Eipä ole Saarelastakaan. Uutispuolella, noin yleisesti, on kuitenkin ollut ylitarjontaa, niin ettei minun tarvitse korttani kekoon raahata. On ollut jalkapallodraamaa ja -huumaa, on ollut kuntavaalit, on ollut joku Biden Euroopassa. Jopa pääministerin aamupala on jäänyt taka-alalle. Ja se on jotakin se, roskamedian pitää piristyä.
Ei ole siis kortta laittaa yhteiseen uutiskekoon, paitsi on jotain kuitenkin. Yksi rantakäärme pihapiirissä elelevästä joukosta oli luonut nahkansa. Aika pitkä yksilö, nahka on 69 senttiä pitkä. Vertailuna Peppen puutarhakenkä, 33 senttiä.
Nyt on havunneulaset uutiskekoon annettu. Ryhdyn ennakoimaan tulevaa, muistelemaan hieman mennyttä. Kunhan ensin syön myöhäisen mutta ravitsevan makkaralounaan, katson Skotlanti-Tsekki-matsin ensimmäisen puoliajan.
Makkarat mahassa, puoliaika takana. Tsekki johtaa 1-0. Annoin armon käydä oikeudesta. Hilppa saa katsoa viiden jälkeen toosaa. Minä kirjoittelen, sillä pääottelu tänään on vasta kymmeneltä: Espanja-Ruotsi. Pääottelu minulle. Skoteilla, tsekeillä, puolskeilla ja slovakeilla, ainakin, on varmaan asiasta toisenlainen käsitys.
Nyt tulevaan. Juhlaviikko on alkanut. Sen ohjelmaan kuuluu leikkimökin sisämaalaus. Lännenpuoleiset nurkat ovat alkaneet hieman homehtua. Ilmeisesti suojaus on ollut huono. Pesen pinnat, käsittelen homeenestolla, maalaan maalilla, missä on homeenesto mukana. Eiköhän tokene. Tätä puuhaa joutuu tekemään parina päivänä, ehkä kolmenakin, sillä lattian maalaan myös. Tehokasta työaikaa ei tuohon kuitenkaan kulu kuin ehkä pari tuntia päivässä, joten muutakin ehtii tekemään. Nurmikko ainakin pitää leikata. Mielellään torstaina, jotta se lauantaina on parhaimmillaan. Lauantaina siksi, että lähipiiri saapuu kakkukahveelle.
Hilpalla on tietysti myös puuhia juhlaviikon huipennuksen vuoksi. Häntä jeesailen tarpeen mukaan. Pientä fiksailua pitänee sivuhommina tehdä yleisilmeen kohentamiseksi. Vaikka, mikäli minulta kysytään, miksi lähes täydellistä pitäisi sorkkia?
Perjantaina mennään käymään Mikkelissä hakemassa yhtä sun toista. Ja ruokaa myös. Sitten vaan sormet ristiin ja peukut sojottamaan, jotta sääennuste pitäisi paikaansa. Tai voisi se hieman valehdella, ennuste. Povataan pilvetöntä paistetta, iltapäivällä lämpöä +27 astetta. Aurinko on ihan jees, mutta muutama aste vähemmänkin piisaisi. Pääasia kuitenkin, että ei sada.
Sitten menneeseen. Muutama kuva per. 14. kesäkuuta. Ensin vuodelta 2016. Iiris reilun puolentoista vuoden iässä ottaa tuntumaa silloisen vesineuvon Busterin hallintalaitteisiin.
Unikko kukki v. 2018 kuten tänääkin, joten siinä suhteessa rinta rinnan on menty.
2019 oli näköjään klapihommaa jäljellä toviksi.
Viime kesänä tähän aikaan alkoi laituri valmistua juhlalliseen vesillelaskuun.
Nyt tuoreita uutisia odottamaan. Tulevaan ei kannata kovin pitkälle edetä, menneisyyden kaivelu ei liiallisena ole mielekästä.
P.S. Hilppa loihe sanomaan pari päivää sitten, että eihän meillä nyt ole paljonkaan saareen viemistä, kun mennään perjantaina käymään Mikkelissä. Kylläpä kyllä. Ei ollut kuin neljä kottikärrillistä rahtausta laiturilta talolle. Ja henk.koht. reput + laukut päälle. Normaalisti selviydyn kahdella, kork. kolmella kottarireisulla. Mistä sitä roipetta piisaa?
P.P.S. Vilkaisin yleltä futistilannetta. Tsekki johtaa 2-0 toisen jakson puolivälissä. Olis ehkä kannattanut tsiikata?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti