Asiat kulkevat äitiluonnon mukauttamassa järjestyksessä. Yksi artikla tässä säännöllisen kiertokulun laissa kuuluu täten: Silloin kun Peppe pesee Saarelan saunaa, tapahtuu kesän ensimmäinen huomattava hyttysten invaasio. Niin kävi myös tänään. Sen koin konkreettisesti, kun putsasin Kota-padan sielua noesta saunan takana vehreässä ympäristössä. Hyttysistä huolimatta on kaikki saunaan kesähuoltoon liittyvä nyt tehty, lauteiten käsittelyä myöten. Otsa, niska, käsivarret paukamilla on, mutta ei oo sauna edustuskunnoton.
Eilen samaan kiertokulkuun, mutta ei itikkainvaasioon, kuuluvia hommia tehtiin. Hilppa istutti kurkuntaimet (huomioithan myös omenapuun kukinnot).
Samoin kesäkurpitsan...
...ja kurpisan.
Minä nahusin suojia ympärille, kannatusta harsoille. Harsot eivät ole hallaa, vaan auringonpaahdetta estämässä. Taimet saavat juurtua rauhassa ilman ylenmääräistä helotusta.
Yläkasvimaan ympärille laittelin verkon pupujen harmiksi, sillä herneet ovat harsojen alla nousseet kurkistelemaan maailmaa. Ykkösluokan herkkuja jäniksille. Vastaavat kylän koirien menuussa, Veikko Huovista löyhästi mukaellen, jäätyneitä hevosenpaskoja.
Huilatessaan Hilppa istutti pataan daalian, sen ympärille rautayrttejä.
Nyt on suunnilleen kaikki pienomatarveviljelijän suunnitellusta tuotantolajistosta laitettu kasvamaan. Satoa jäädään odottamaan, vaan ei peukaloita pyörittämään.
Kun kuvia tulin kosolti mukaan liittäneeksi, jatkan sillä radalla. Tässä muutama amppeli.
Ja tässä rouva nauttimassa välipalaksi smoothieta.
Illalla Leijonat pelaa Tsekkiä vastaan. Jatkuuko turnaus, vai yltyykö purnaus? Tsekin tasosta ei ole minulla käryä. Tiukasti puolustamalla, pari maalia tekemällä, saatetaan ottelu voittaa. Toisinkin voi käydä.
Nyt loppuu myös kirjoittaminen. Tää on viimeinen, ennen seuraavaa. Tällä kertaa Hectoria mukaellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti