PISTOHIEKKA ON MY MIND

  Koska ilma oli, ja on yhä, lämmin, järvi lähes tuuleton, lähdettiin päivällä Lietveden Kioskille kahville. Ja jäätelölle. Parikymmentä minuuttia venematka sinne kestää, pintakaasulla kun ajelee, eli 40 km/h. 

  Ei kovin montaa venettä vastaan tullut, ei mennessä, ei tullessa. Nekin muutamat olivat hitaasti putkuttavia matkaveneitä. Eikä ollut sillan tyvessä laiturissa paatin paattia. Muutama auto, yksi moottoripyörä, sentään ylhäällä kitskan pihassa. 

  Kahvit ja jädetötteröt nautittiin. Koska siellä ei ollut juuri muuta kuin pirun kuumaa, päätettiin lähteä katsomaan, onko Pistohiekalla elämää. 

  Ajettiin alta sillan. Ajettiin ohi saaren, missä Hilpan kanssa yövyttiin ilman telttaa v. 1973, kun Haneli ei tullut meitä hakemaan. Olen asian kertonut joskus aiemmissa blogeissani, ei siitä enempää. Paitsi sen verran, että aamulla liftattiin soutuveneeseen, päästi leirintäalueelle. Veivät pirulaiset, nuo soutelijat, viimeisen punkkupullon palkaksi kyydistä.

  Ajettiin ohi saaren, missä kuunneltiin 1971 Helsingin EM-kisoja, kun Väätäinen voitti 5000 m. Tai sitten 10 000 m. En ole varma. Tai varma olen, että Julma-Juha voitti molemmat, mutta siitä en ole varma, kumpaa kuunneltiin. Meitä oli ainakin Rohus-Matti, Ahos-Riti ja minä. Olisko ollut Lantan Japa? Ehkä Hanelikin? Olen tästäkin episodista tainnut aiemmin kirjoittaa. Kerron kuitenkin, että kun Väätäinen voitti, yltyi riemu. Hypittiin, heiteltiin kuperkeikkoja, varsinkin Riti, meuhkattiin mitä meuhkattiin. Puolustusvoimilla oli joku harjoitus meneillään alueella, ja armeijan vene näki meidät  pienellä saarelle riekkumassa. Tulivat kysymään, että onko hätää. "Ei oo, mut Väätäinen voitti!", hihkuttiin. 

  Nähtiin takavasemalla tierumpu, minkä läpi usmuutettiin lavan rantaan, päästiin tansseihin ilmaiseksi. Muutaman kerran. Sitten järkkärit päivittivät tilanteen, meiltä loppui tanssihalu. Tosin ei me lavalla tanssin persolla menty. Kunhan elvistelemään mentiin. 

  Ajettiin piitsin luo. Muutamia matkailuautoja- ja vaunuja törmän päällä mäntykankaalla näkyi olevan. Tältä näytti alue:

  Paikka on kai karavaanareiden käytössä ilman oheispalveluja. Kaikki entisen leirintäalueen rakennukset on varmaan purettu? Laiturikin, mikä oli kuvan vasemmalla reunalla, on hävinnyt.

  Uutta elämää Pistikselle on kuitenkin luvassa. Puumalan kunta on tiemmä panostanut alueelle. Kunnalistekniikka on tulossa, joitain vuokrasopimuksia on tehty. Parin vuoden kuluttua, kai, pitäisi tuolta löytyä järvikylpylä kaikilla herkuilla. En tosin ole oikea ihminen asiaa selventämään, sillä olen vain kuullut huhuja, lukenut netistä muutaman asiaa koskevan jutun. Kai homma kuitenkin etenee? Ei ole hiijen vissi, etteikö parin vuoden kuluttua usmuutettaisi uuden uljaan kompleksi rantaan tutustumiskäynnille. 

  Joopa joo, 1960- ja 1970-lukujen taitteen molemmilta puolilta on Pistohiekan leirintäalueelta, tanssilavalta ja lähisaarista monia muistoja. Pääosin mukavia, joukossa ainakin yksi vähemmän mukava. Ja lienee joku muistamattomuuskin. Valitettavasti. Sillä se oli sitä surutonta nuoruusaikaa, siltakin lossi vain!