Kesän esiaste jatkuu kuin kesäisenä kesä konsanaan. Aivan pläkä oli aamulla. Varsinainen sienikausi on kaukana edessä, mutta korvaavia sieniä voi sentään kerätä. Korvasieniä. Minä toimeuduin Saukonsalon puolelle niitä etsimään jo seitsemän jälkeen. Vähän löysin. Pieniä olivat vielä. Syy vähyteen selvisi hakkuuaukkoja kiertäessäni. Jos sijoittuu toiseksi ehtimiskisassa, on melko heikoilla. Joku, saappaan jäljistä päätellen naisihminen, oli kiertänyt uudemman aukon, aurinkoisemmat rinteet. Minä jäin siis tiiron osalle. Sen verran saalista kuitenkin tuli, että muutuin suloiseksi myrkynkeittäjäksi.
Voin itsekin asiaa sivuten kommentoida, että jos Paasilinnan Arto olisi minusta kirjan nimen sorvannut, niin se olisi ollut joku muu!
Tuon verran niitä sieniä oli:
Tämä päivä, arkipyhä kun on, meni sitten pyhän vietoksi. Vieraitakin kävi. Anni ja Tuomas usmuuttivat ip. visiitille. Siinä ensi kuulumisia vaihdettiin...
...sitten kahvit hörpittiin.
Tuomas oli ensimmäistä kertaa täällä käymässä, joten kierreltiin katsomassa paikkoja. Vielä aikamme pihalla juteltiin.
Huominen sade on peruttu. Eli ennuste on muuttunut. Siis halkomahommaan vaan aamusta. Lauantaina on Anttolassa Kyläyhdistyksen järjestämä kesänavaus. Koska ei sadetta ole luvassa, sinne veneellä porhalletaan. Heti kymmeneksi mennään. Joitain torimyyjiä siellä varmaan on. Ja meillä tänään kyläillyt Tuomas siskonsa kanssa (Harmonikkaduoa Tuomas ja Anniina Korhonen) pitää huolen musiikillisesta tarjonnasta.
Anttolan kyläyhdistys ilmoittaa, että 50 henkilöä maksimassaan saa torilla olla samanaikaisesti. Siinä sitä laskemista piisaa. Voi olla, että meidän on Hilpan kanssa torialueelle eri aikaan, jotta lain kirjain tulee täytettyä.
Lämpötila painuu huomisesta lähtien alle kahdenkympin. Ihan kelvon kevätkeliä kuitenkin pitää. Vallitseva helle sai yhden kyyn risteilemään pihalla. Eilen ja tänään se näyttäytyi. Kun yritin päivällä sitä ahdistaa sankoon, se pääsi livahtamaan aitan alle, eikä ole sen jälkeen näyttäytynyt. Toivottavasti tokeni ja luikki mesään asustelemaan. Ehkä tajusi, että muuten on odotettavissa suunnittelematon muutto johonkin naapurisaareen. Juha, ei tarvitse pelätä. Jänissaarille en kyytä aio kiikuttaa, vaikka sen kiinni saan. On niitä asumattomiakin saaria lähellä.
Kyy ei ole rauhoitettu, mutta minä en mieluusti sitä kyllä tapa. Mukavampi tapa on kuskata se pois tanhuvilta. Jos Iiris ja Liisa olisivat saaressa, ja kyy luikertelisi pihalle, niin ehkä antaisin sille lapiosta? Toivottavasti sellaiselta tilanteelta säästytään.
Kyystä ei enempää, ja syystä. Syystä, että ryhdyn nauttimaan kevyttä illallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti