Toivottavasti kukaan ei joudu vaaraan. Yksi reimari on lähtenyt seikkailemaan. Reimari kansankeielessä, virallisesti lateraaliviitta, vihreä sellainen. Siis viitta, mikä pitää ohittaa vasemmalta puolelta kun ajat veneväylän nimelliskulkusuuntaan, oikealta, mikäli usmuutat nimelliskulkusuuntaa vastaan.
Reimarin näin katiskankokureissulla lillittelevän Leppäniemen kupeella rannassa. En tietysti aluksi tiennyt, mikä siellä kuultaa, kun ei ollut kiikaria matkassa. Ajelin asian tarkistamaan. Alkavan kesä säätilanteeseen sopivasti pukeutuneena.
Viitta ei ole irronnut Avokkaansalmesta. Luultavasti luonterilta tänne ajautunut. Jos joku veneilee ilman plotteria, eikä tunne hyvin vesiä, on tietysti vaarana ajaa karille tai matalikolle, jos huono säkä käy.
Vähän sama tilanne ihmisellä tässä joka puolelta äänekästä kantaa ja mielipidettä suoltavassa yhteiskunnassa. En yhtään ihmettele, jos monilta on reimarit hukassa, viitat viturallaan, kun eri tahot huutavat oikeuksiaan, esittävät painavin sanakääntein, patarautaisin argumentein, omaa kantaansa, lyttäävät toisin ajattelevien mielipiteet vielä terhakkaammin, jos mahdollista. Ihmisen, niin veneilijän kuin maakravunkin, pitää tietää elämänsä nimelliskulkusuunta, jotta jotenkin selviää tästä hullunmyllystä. Mutta vaikka sen tietää, monet toimijat pyrkivät poistamaan tiellesi asettamia lateraaliviittoja. Myös kardinaaliviittoja, jos sellaisten apuun olet turvautunut. Varmin keino selvitä niin vesireiteistä kuin elämäntiestä on opetella ne ulkoa. Silloin irronut viitta, tai jonkun mulkeron elon taipaleelta hävittämä reimari, ei aiheuta hämmennystä, suitse pahimmassa tapauksessa väärille urille.
Tämän syväluotavaan pohdiskelun jälkeen arkisempiin asioihin. Katiskassa ei ollut kalan kalaa. Siirsin sen toiseen paikkaa, toiseen syvyyteen.
Tänään piti sadella. Aamulla hieman tihuutti, sitten on ollut pilvipoutaa, nyt kurkistelee aurinko. Sadetutka kertoo, että ei taida juuri näillä maisemilla enää tänään sataa. Minä olen kuitenkin päivän duunit duunaillut. Paitsi että taidan lämmittää kammarin uunin. Olen melko holistinen lämmittäjä, enkä välitä holotnasta. Kymmenen asteen lämpötila ja tuuli tekevät holistin holotnanvastaisen taistelun hyväksyttäväksi.
Huominen ja lauantai näyttävät olevan jopa aurinkoisia. Ei silti lämpö kohoa kuin vähän toiselle kymmenelle. Sunnuntaina alkaa lämmetä, ensi viikko näyttää vähän kesäisemmältä.
Me lähdetään pyhänä taas Hollolaan. Hilpalla on maanantaina operaatio, tiistaina tullaan takaisin lämmenneeseen saaristoon.
Ennakkoäänet käydään antamassa. Kunhan tietäis kenelle? Tuttuja ja taattuja ei ehdolla ole. No, kyllä ehdokkaista joku seuloutuu. Äänestämässä siis käydään. Se on tapana ollut.
Tiistaina on jo kesäkuu. Eilen tuli kuukausi kuluneeksi siitä, kun saareen rantauduttiin. Kovin vilkkaasti on aika kulunut. Mutta kesä on vasta edessä. Kaikenlaista tulee puuhattua ennen kuin syksy työntyy vastaan. Vielä paljon enemmän on laista, mitä ei tule puuhattua. Eihän aika kaikkeen riitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti