JÄLJESSÄ OLLAAN

  Saareen palanneita olemme. Autollinen, sittemmin veneellinen, tavaraa onnistuneesti kuljetettu, laitettu asianmukaisesti omille paikoilleen. Tihkusateessa ajettiin Mäntyharjun tienhaaraan asti, sitten alkoi hieman seljetä. Täällä ei sada, ei kyllä paistakkaan. 

  Eivät ole vuodet veljiä keskenään. Muistin virkistämiseksi kaivelin kuvan chromebookin ällistyttävistä varastotiloista. Tai no, oikeastaan kaivoin sen pilvestä. Mutta cromebookin avustuksella. Tällainen otos löytyi päivältä 7. toukokuuta 2020.

  Tämä alempi on napattu tänään, 8. toukokuuta 2021.

  Tuossa viimevuotisessa paistaa arska, joten se antaa hieman väärän kuvan, mutta erilailla vihertää. Nyt ei koivuissa juuri erota häivääkään vihreästä, vaikka silmuilla toki ovat. Eikä ruoho ole alkanut kasvamaan, kuten vuosi sitten. Äkkiä muutos tietysti tapahtuu. Kun puolen viikon maissa lämpenee, niin silmissä alkaa maisema vihertyä. 

  Kun torstaina käytiin äitiä katsomassa, oli hän pirteämpi kuin aikoihin. Vein hänelle etuajassa äitienpäiväruusun. Elina nosti päätään tyynystä ja yllätyksemme sanoi hieman epäselvästi, mutta ymmärrettävästi "voi miten ihania!" Ensimmäiset sanat, mitä olin häneltä kuullut sitten viime syksyn!

  Kun otin maskia syrjään ja kysyin "tunnet siä miut?", niin äiti mutisi "no tu.. tu.. tunnenhan mi.. mi.. minä". Muuta hän ei enää puhunut, mutta kyllä mieltä lämmittivät nuokin vähät sanat!

  Eilen oli sitten lääkärin pakeilla. Kaikki verikokeen tulokset olivat ihan ok. Sydänkäyrä myös kelvollinen, samanlainen, kuin edelliset, muutama vuosi sitten otetut. Verenpaine lekuria kuitenkin arvelutti. Alapaine tuppaa minulla olemaan hieman korkea. Tohtori ehdotti, että alkaisin syödä verenpainelääkettä. Minä kyselemään, että on sillä sivuvaikutuksia. Ei kuulemma ole. Joten yksi pilleri päivässä lisää lääke- ja luontaistuotevalikoimaan. Persekin sen kestää, alle 4 €/98 kpl. 

  Kipuilleista lonkista (jotka ovat olleet kipuilematta pari kuukautta) ja hartioista (jotka ovat olleet kipuilematta kohta kuukauden) ja polvesta (joka joskus muistuttaa olemassaolostaan, mutta ei ole liiemmin ollut haitaksi) sovimme yhteisymmärryksessä, että seurataan tilannetta. Jos äityy joku paikka kovinkin tuskille, niin sitten uutta aikaa tilamaan. Minulla on vielä kipulääkettä jäljellä. Lääkäri uusi, kaiken varalta, reseptin. Toivottavasti saan kevättyöt tehdä samalla tavalla jatkossa kuin on tähän asti tapahtunut. 

  Huomenna laitetaan siikliä alakasvimaalle, sipulia yläkasvimaalle. Alas ei tule tänä vuonna muuta kuin pottua. Ylös laitetaan, sipulin lisäksi, joku rivi annabellaa, hernettä ja porkkanaa. Kasvulavoille pian salaattia ja pinaattia. Myöhemmin kurkkua. Tänä kesänä tällätään kesäkurpitsa yläkasvimaan kyljessa olevaan laatikkoon, missä oli viime vuonna kurkkua. "Pitää vaihdella alustoja", sanovat viisaammat. Jotain muutakin kasvulavoilla varmaan vielä kasvaa. Ainakin monivuotista persiljaa ja ruohosipulia. Niin, ja kurpitsaa yritetään taas aitan takanurkalla saada pullistumaan. Pari vuotta ollaan yritety, vähän huonolla menestyksellä. Tomaattia tulee tietysti taas laitettua yhteen kasvusäkkiin, vanhojen ikkunoiden suojaan. 

  Vielä joku viikko kuluu, ennen kuin kaikki on kasvamassa. Jotku kasvit tarvitsevat kunnon kesän, ennen kuin ne voi laittaa maahan. Toivottavasti satoa piisaa. Viime kesä oli ihan tyydyttävä. Paitsi kurpitsan suhteen. Pitää kai vaihtaa lajiketta. Myskikurpitsa ei täällä taida menestyä. Vasta syksyllä se alkoi kukinnosta paisumaan. Ainakin omenen kokoiseksi ehti yksi, toinen jäi kananmuna mittoihin.

  Huomenna laittelen myös rannan vesipumpun paikalleen. Eiköpä kovimmat pakkasyöt jo takana ole? Sitten pääsen halkomishommaan kiinni. Ennen kuin lähdettiin Hollolaan toi naapurin Hannu halkomakoneen testattavaksi. Ainakin alkuun on siten uutuudenviehätystä luvassa.