SUNNUNTAI, LEPOPÄIVÄ

 Voiko olla parempaa pyhäpuuhaa kuin sonnan tyhjennys? Ei voi. Toiset menevät kirkoon, puhdistavat sonnan sielustaan, toiset menevät kompostikäymälän luo, tyhjentävät sonnan huussistaan. Molemmat ovat tähdellisiä. Ensimmäinen tietysti lähinnä henkilökohtainen valinta, toinen pakon sanelema mukavuuskysymys. Huussi tuli siis aamutuimaan tyhjennettyä. Sielun sonnat jäivät nollaamatta. En sitä kirkossa kyllä käykään hoitamassa. Eikä tällä kertaa tunnu olevan ääriään myöten.  

  Koska ilma oli mainio, sunnuntai aamussa, ryhdyin työstämään jokusia päiviä sitten aitan nurkalta kaatunutta raidan haaraa. Siellä, aitan takana, kasvaa ikivanha raita. Se oli alkujaan nelihaarainen. Ongelma tuon lahoamaan alkavan vanhuksen kohdalla on se, että kaksi haaroista on nojallaan vieressä kulkevaan sähkölinjaan päin. Reilu pari vuotta sitten yksi toiseen suuntaan kenollaan oleva haara kaatui talvella kohti navetan muuria. Nätisti oli rojahtanut, aiheuttamatta mitään vaurioita. Nyt hojeltui linjan suuntaan haluavista toinen. Onneksi se kaatui sähköpylvään ja aitanurkan väliin. Pylväs on viimeinen meille tulevassa linjassa, ja siinä on mittarikaappi. Raidan haararunko siis hojeltui pylvään sille puolelle, mistä ei enää lähde ilmajohtoa. Siihen se jäi, nurkan ja harusvaijerin kannatukselle sellaiseen parinkymmenen asteen kulmaan. Hieman meni kattopelti lommolle nurkalta, ja päädyn räystäslauta irtosi. Siinä vaurioit. Onnea oli, taas kerran, enemmän kuin ymmärrystä. Jos joku vankoista oksista olisi osunut mittarikaappiin, niin se olisi tullut alas säpäleinä. Ja sähkäriä olis huudetttu apuun. 

  Hilppa oli jo pari viikkoa sitten minulle sanoi, että tule kattomaan, tuo haara repeää kohta. Minä siihen, kaikki tietävänä, että kyllä se ensi talven lumille kestää. Me Hanelin kanssa keksitään sille kesän aikana jotakin. Asiassa on hyvä ja huono puoli. Hyvä on se, että ei tarvitse keksiä, huono se, että puu kaatui. Loppujen lopuksi oli kyllä hyvä, että se kaatui vaurioittamatta sähkölinjaa. 

  Minä siis tartuin moottorisahaan. Ensin katkoin kaikki oksat, mitkä maasta yletin. Sitten oli haettava teline, minkä päältä ryhdyin pätkimään runkoa. Aika keikkumistahan se oli. Hilppa huomasi jossain vaiheessa, mitä oli meneillään, riensi varottelemaan. Minä siihen, että ota pari kuvaa, on jotakin dokumenttia, jos käy väärin. 

  Aikaa mokomassa kului, yhdeksästä puoli kahteen. Välissä puolen tunnin lounastauko. Nyt pahalainen on pätkitty, pätkät kärrätty vanhan paskion luo, missä ne halon ja pinoan kuivamaan. 

  Sopiva sunnuntairupeama on takana. Jäätelökahvit äsken nautittiin. Siellä alkoi vaihteeksi satelemaan. Sataa kai yli yön. Aamusta pitäisi poutaantua. Huomenna on edessä pilkkeitten mättämistä katokseen, samalla isommiksi jätettyjen pilkkomista kirveellä. Nurmikkokin pitää lähipäivinä leikata. Kasvaa melkoista vauhtia. 

  Saunan pesu on myös kuutiotu alkavalle viikolle. Samalla lauteet pitää käsitellä parafiiniöljyllä. Joka päivälle riittä nahuamista. Pitää mielen virkeänä, eikä ehdi sontaa sieluun kerääntyä. 

  Kohta alkaa Suomen lätkämatsi Kazakstania vastaan. Toivottavasti ei ole yhtä tiukassa voitto kuin eilen. Jos yhtä penkkiurheiluhullu olisin kuin ennen, olisi nitroja tarvittu kielen alle sulamaan. Kolmas erä oli eloonjäämistaistelua. Nöyrästi puolustaen ja hyvän maalivahtipelin ansiosta voitto tuli. Leijonien peliä kolmannessa erässä voi hyvin kuvata selostajan, oliko Mika Saukkonen?, toteamuksella "taitaa olla kaisloja potkurissa". Veneilymiehiä, tuo Saukkonen.