Sutari kävi eilen. Tai kaksi. Sutari ja sutaritar. No, näin sukupuolineutraalina aikana, kaksi nuohoojaa. Ja vielä tarkennukseksi: Nuohoojalla oli mukanaan naispuolinen harjoittelija, jotta kuuden kesämökin kiertue sujuisi perjantaille soveliaassa aikataulussa.
Sujuihan se. Puoli yhdeksän tulivat nokihenkilöt. Naapuri kävi heidät hakemassa yli. Ensin hoitui neljän kohteen nuohous Hannun H:n kuljettamana. Meille nuohoojat tulivat ennen yhtä. Täällä vierähti reilu tunti, kun on kolme piippua ja kuusi hormia rassattavana.
Minä kuljetin sutarit lopuksi Jänissaarille. Isäntä, tai omien sanojensa mukaan talonmies, oli paikalla, mutta etäkokouksissa kahden läppärin avulla puhuen samalla puhelimeen. Kovaa hommaa, tuo etätyö. Multitaskausta. Onneksi Saarelassa ei tarvitse multitaskata. Multiin joutuu tietysti näppinsä pistämään puutarhahommissa. Se on eri asia.
Kova hommaa olisi ollut etätyö savumerkkien ja kirjekyyhkysten kaudella. Vielä posti-Jannen aikanakin. Tai väärin todettu. Eihän se kovaa olisi ollut, vaan yhtä odottelua. Varsinkin Posti-Jannen aikaan. Vaikka posti kulki silloin luultavasti nopeammin kuin nykyään. Hilpalle lähetetyt kutsut silmäoperatioihin on päivätty reilua viikkoa ennen postilaatikkoon tipahtamista. Jannehan olisi, piruhitto, käväissyt ne nopeammin huilipäivinään onnikkakyydillä, tahi junalla, Lahdesta hakemassa.
Janne kulki reittinsä ma., ke., ja pe. Nykyään posti jaetaan ma., ke ja to. Ei tietysti saaristoon, ainakaan Anttolassa. Se ero on, että Janne ei välipäivinään kiikuttanut mainoksia ja ilmaisjakelua ihmisten riesaksi.
Janne hoiti työnsä säntillisesti. Avoveden aikaan punaisella kesikimoottorilla, talvisin hevosella tai hiihtäen, rospuuttoaikoina eri tapoja yhdistäen ja "konstilla". Jos jäihin tippumiset olisi tilastoitu, olisi Janne varmaan listojen kärkisijoilla.
Taas voi rauhallisin mielin tulia uuneissa pitää. Ei ollut nuohoojamestarilla huomautettavaa. Päin vastoin. Hän totesi leivinuuniin ja sen putsausluukkuihin tiiraillessaan "näkee, että on käytetty, mutta hyvässä kunnossa on!" Kunniaa 1940-luvulla Olkkosen Artun muuraama massiiviselle kokonaisuudelle. Ei tullut uunista "paikaasa hakeva", kuten Päätalon Herkolle Kallioniemeen Antti Lohilahden, Satusedän, satakunta vuotta sitten nahuamasta. Sitä en tiedä, kuinka hintoihinsa Saarelan uuni on tullut, mutta Herkon "rojekti" tuli, sillä Satusetä lorsasi tarinoitaan enemmän kuin laittoi laastia tiilen selkään. Taisi olla luonnonkivistä muurattu kuitenkin, Lohi-Antin hirsipedille rustaama uuni.
Nuohoojan sanoista ilahtuneena lämmitin aamulla leivinuunin. Viisi astetta oli ulkolämpötila, eikä päivälläkään juuri yli kymmenen kipua. Samaa kaavaa noudattavat lähipäivät, joten näytetään energiayhtiöille pitkää nenää. Sateinen aamupäivä on menossa. Ip. saattaa vähän hellittää veden tuhnuaminen. Aikaa on kirjoittaa.
Kun ylen sivuilla käväisin, huomasin, että ei muinaisilla egyptiläisilläkään ollut suu tuohesta:
Egyptistä löytyy yhä upeita muinaisaarteita, viimeksi kokonainen kadonnut kaupunki – suomalaisegyptologi riemastui: mysteerit voivat ratketa "Sinuhe egyptiläisen ajalta" olevaa Atenin kaupunkia on kutsuttu tärkeimmäksi arkeologiseksi löydöksi sitten Tutankhamonin haudan. Sen toivotaan valottavan ennen kaikkea muinaista arkea. Se tiedetään jo nyt, että olut maistui muinaisegyptiläisille.
Tuo oli uutisvirran tärkeintä antia. Gazan tilanne, kunnallisvaalit, korona, Euroviisut, ei kiitos, muinaisten egyptiläisten juomakulttuuri, kyllä.
Vaikka urheilun seuraaminen on jäänyt melko olemattomaksi, niin lätkän mm, Suomen matsit, tulee varmaan katsottua. En ole enakkoarvioita seurannut, spekulaatiohin perehtynyt. Sen jostain huomasin, että vähän valmistavia otteluita on takana. En ole edes kokoonpanosta tietoinen. Jalonen on kuitenkin aika velho ammatissaan. Urheilutermein "katsotaan, mihin se riittää".
Tänään kisat Leijonien osalta alkavat. USA kohdataan. Kuulin radiosta aamulla sanottavan, että tänään on SUPERLAUANTAI. Ainakin lätkää ja Euroviisuja siinä hehkutettiin. Tuollaiset "superpäivät" ovat nykyisin melkein kertaviikkoisia. Eli inflaation kärsinyt on ilmaus. Kuten legendaarinen, klassikko ja eeppinenkin. Kulttijutuiksi mainitaan monet sellaista arvoa ansaitsemattomat. Kohta pitää jonkun ryhtyä keksimään lisää ylisanoja, jotta voidaan taas hehkuttaa niin, että se herättää kansan syvissä riveissä kiinnostusta.
Saunapäivä on tänään. Niinhän se lauantai on aina ollut. Meille ei viikonpäivällä ole merkitystä. Saunotaan joka toinen päivä, tarvittaessa useammin.
Taidan laittaa uunin pellit kiinni, käydä jorpottelemassa, siirtyä kirjan pariin. Aluillaan on Camille Greben Lemmikki.
Edustakoon lopuksi kevään vihreyttä vaahteran kukinto:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti