OVI HEILUU

   Tuulikaapin sisäovi on paikoilllaan. Eilen sen hain Bauhausista, kuskasin sieltä lainatulla peräkärryllä vanhan jäteasemalle. En eilen viitsinyt oven asentamiseen alkaa, koska oli jo iltapäivä pitkällä. Tänään sitten naplikoin oven ja listat. Eniten duunia oli listoituksessa. Se kun ei vanhaan aukkoon ovea laitettaessa ikinä ole aivan yksiselkoista. No, siellä ne nyt on. Huomenna käyn vielä ostamassa rakennusliimaa, liimaan kynnyksen, niin ei tarvitse sitä propata. 

  Tuo oven päällä kulkeva piuha jos teitä ihmetyttää, niin se on tietokoneelle menevä kaapeli. Reititin on olohuoneessa, tietokone meikäläisen omassa valtakunnassa, Eihän se kaunis ole. Ei, vaikka katsojan silmä millainen olisi. Tai no, voi niinkin vinksahtaneita silmiä olla. Kaikkea tässä maailmoista parhaassa löytyy. Kuten kasvava joukko Perussuomalaisten kannattajiakin. 

  Trumpilla ei taida ihan putkeen mennä, mutta Suomessa Persut petraa juoksuaan. Syitä en jaksa miettiä. Enemmän arveluttavat seuraukset. Tämä poliitikasta. Ja oviasennuksesta.

  Hämäriä päiviä tässä kulutetaan. Koronauutisia ainakin kerran päivässä katsellaan tai kuunnellaan. Ei tämä hyvältä näytä. Toivoa sopii, että laajasti käyttöön otetut rajoitukset purevat. 

  Perhe Tiikaisen piti tulla viikon kuluttua käymään. Voi olla, että tulevat kuitenkin vasta jouluna. Jos koronatilanne sen sallii. Ja kyllä sallii. Pienen perhepiirin joulun. Iiiristä on jo varoiteltu, että joulupukki ei näissä olosuhteissa pääse muuta kuin tuomaan lahjat ovelle. Tyttöhän ymmärtää. 

  Yksi on kuitenkin joukosta poissa, jouluaattona. Tai siis toinen, pukin lisäksi. Äiti-Elina on tähän asti meille jouluksi haettu. Enää se ei onnistu. 

  

  Iiris on valmistautunut jouluun leipomalla pipareita äitinsä kanssa. Hienoja, kuten Annan lähettämistä kuvista näkyy.

  Taitava tyttö. Ja näkee, että hänen kanssaan on jaksettu touhuta. Erikoisesti Joni on antanut taiteellisuudestaan Iirikselle muutakin kuin geenit.

  Iiris innostui kovasti piparileipuroinnista, kertoi Anna. Tyttö oli sanonut, että hän vie pipareitaan naapureillekin maistiaisiksi. Anna oli toppuutellut, että ei korona-aikana oikein voi viedä itse tekemiään pipareita muille.

  "No mummalla ja Peppe-papalle vien ainakin!", oli Iiris täräyttänyt. 

  Tottakai Iiris tuo. Ja me maistetaan. 

  Eilen soittelin muutamalle kaverille. Ihan korona-ajan kuulumisia kyselin. Osa tutuistani on fb-kavereita, heidän tilanteensa paremmin tiedän. Sellaisille, jotka eivät somessa isommin heilu, pitää välillä soitella. Lähestyvää vanhuutta kai, tämäkin.

  Vanhuus siis hiljalleen lähestyy. Pari vuotta sitten tehdyn kyselyn mukaan vanhuuden ajatellaan alkavan 74:n vuoden iässä. Antaapa hiljalleen lähestyä. Ei tässä mihinkään kiire ole. Paitsi kohta päiväkahvin keittoon.