Uatonuatonuatonuamu. Kävin aamulenkillä. Kaksi edellistä jäivät väliin, ensin liukkauden, sitten sateen vuoksi. Nyt jäät olivat sulaneet, ei satanut lain. Olo on hyvä. Ja mieli, ennen kaikkea. Niin on kroppa ja kaali tottuneet aamulenkkiin, että jos se jää väliin, tulee huono omatunto kylään.
Kohta on tarkoitus lähteä Espooseen. Menen hakemaan Annan ja lapset meille. Jonilla on vielä huomenna duunia, ja hän tulee sitten illalla parhaiksi testaamaan lämmintä kinkkua.
On mukavaa nähdä pitkästä aikaa Iiristä ja Liisaa. Liisa lähtee varmaan pian kävelemään. Hän painelee jo kummasti työntäen leikkirattaita. Iiris puolestaan pyöräyttää piruetin luistimilla pois tiehensä. Lähderannan alueella on tekojääkenttä, missä luistelemaan on päässyt jo jonkin aikaa. Mistäkö minä nämä asiat tiedän? No siitä, kun Anna laittelee videoita. Videöpätkät ja kuvapuhelut on keksitty loiventamaan välimatkaa.
Eilen kävin sallitulla varttitunnin visiitillä äidin luona. Kun häntä olkapäästä nykäisin, näytin tuomaani kukkaa, hymyä ilmestyi naamalle. Jotain äiti yritti sanoa, mutta mitään ei tullut ulos. Juttelin sitten muutaman minuutin, kerroin terveiset ja joulutoivotukset kaikilta läheisiltä. Ei äiti jaksanut kauaa kuunnella, vaan silmät painuivat kiinni. Onneksi aivan levollisen oloinen hän on.
Kun tarkemmin mietin, niin taitaa tulla toinen joulu ikinä, kun aattoiltana ei äiti ole läsnä. Se ensimmäinen oli 1971, kun olin Saksassa duunissa. Armeijastakin olin muistaakseni jouluna lomalla. Niin olinkin, sillä uutena vuotena olin iltalomalla, jolta palasin ajoissa, mutta nukahdin punkkaan vaatteet päällä, sillä en saanut kaapin ovea auki. Siitä voitte päätellä, että en ollu ihan "leivän jäliltä!". Kun tarkastuskierroksella ollut pu. oli yöllä herätellyt, olin haistatellut hänellä paskat. Siitähän seurasi viikon poistumiskielto. Olisi tullut enemmänkin, mutta olin hyvissä väleissä haistattelun kohteen, sotilasmestari Senjasen, kanssa, joten haistattelu ohitettiin hiljaisesti.
Valmistelut juhlaan on tehty. Kuusikin on koristeltu. Huomenna vielä kaupasta viimeiset ostokset. Leivät, maidot, etc. Hyvää ruokaa, ulkoilua lasten kanssa, lukemista, jos aikaa ja rauhaa löytyy. Siinä joulu kuva. Hautausmailla käynti tietysti aattona iltapäivällä.
Joopa joo, joulu on lähellä, Jupiter ja Saturnus näyttävät olevan lähellä (toisiaan), covid 19 muuntautuu aiheuttaen lisää pelkoa, rokotukset alkavat, oppositio räksyttää.
Olen aistivinani tämänkaltaista ajatusta eräillä tahoilla esiintyvän:
Koti, uskonto, isänmaa
päälle joulun sanomaa:
Älkää salliko lasten
kotimaahansa tulla.
Älkää koskaan ainakaan
kanssa äitiensä matkustaa
Tämän lyhyen blogin, joka myös joulun toivotuksksi katsottakoon, loppuun laitan pari kuvaa reilusti yli sadan vuoden takaa. Eivät kuulu jouluun, mutta laitan kuitenkin. Vaikka sen vuoksi, että "oma" Emman kuolemasta tulee kuluneeksi 48 vuotta muutaman päivän kuluttua.
Isoäitini Emma "Emchen" Karppinen, os. Tieck sisarustensa Annan ja Ludvigin kanssa vuonna 1893. Emma keskellä.
Perhe Tieck v. 1904. Emma vasemmalla.
Emma, ystävätär ja Anna n. 1910. Emma vasemmalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti