Itsenäisyyspäivän kunniaksi alkuun kuva, joka on otettu syksyllä saaressa, mutta sopii tunnelmaltaan päivään.
Avaruudessa tapahtuu. Yle uutisoi, että Jupiter ja Saturnus näkyvät lähekkäin taivaalla. Edellisen kerran ilmiö oli näin selvästi nähtävillä v. 1226. Nyt tapahtumaa varmaan seuraa suuri joukko asianharrastajia. Kenopäitä oli v. 1226 huomattavasti vähemmän. Ja nekin vähät lienee luulleet maailmanlopun olevan tulossa.
Hayabusa-2-luotain on hakenut Maan ja Marsin välissä Aurinkoa kiertävältä Ryugu-asteroidilta näytteitä, jotka se pudotti maahan. Näytteiden avulla on tarkoitus selvittää aurinkokuntamme syntyä ja mahdollisesti saada viitteitä siitä, kuinka elämä maapallolla sai alkunsa. Reissu on kestänyt yli kuusi vuotta ja jatkuu vielä. Hayabusa-2 lähti usmuuttamaan kohti asteroidi 1998KY26:tta, kohtaamisen lasketaan tapahtuvan vuonna 2031. Hiljalleen ihminen saa selkoa lähiavaruudesta, samalla menneisyydestä. Pitkiä loikkia on vielä otettava, ennen kuin aurinkokuntamme ulkopuolelle päästään. Tosiasiassa v. 1977 laukaistu Voyager 1 -avaruusluotain on jo ohittanut Aurinkokunnan ulkoisimman vaikutusalueen, eli heliosfäärin, ja se on saavuttanut tähtienvälisen avaruuden. Hidasta on, pienen ihmisen vinkkelistä katsottuna, ihmiskunnan avaruudenvalloitus tällä hetkellä hallinassa olevilla matkanopeuksilla.
Taide synnyttää tuntoja ja tunteita. Kirjoitin äskettäin blogissani, että kun luin Håkan Nesserin Vasenkätisten seuraa, Van Veeterenin pohdintoja ja dialogeja vaimonsa, ystäviensä, ex-kollegojensa kanssa, niin tuntui kotoisalta.
Eilen katsoin Netflixilta leffan Jokeri. Se aiheutti kahdenlaisia tunteita: Kauhua ja ihailua Joaquin Phoenix'in roolisuoritusta kohtaan.
Aamulla soi korvissani Miljoonsadetta. Olin edennyt uudempaan tuotantoon, ja albumilta Sähköinen Rouva Maa (2016) kiiri biisi Win Win. Mietin, että tähän päivään sopivan sanat olivat kauniit. Ja todet. Mm. näin laulaa Heikki Salo:
Rakkaus on start up
joka tuottaa tykytystä
5-d tulostin joka printtaa elämää.
Markkinat flippaa
bitcoinit katoo
optiot dippaa
mutta tuulipukujengi rakastaa.
Se on ilmasta ei maksa mitään
multa sulle, sulta mulle
se on niin okei.
Kun toista rakastaa ja rakkautta takas saa
niin voi veljet, sehän on win win.
Ei tarvii tässä tinkii penneistä elämässä
kun on win win - voittaa kumpikin.
Vielä jos jonkin luonehdinnan laittaisi: Kun lukee Veikko Huovista, tai Roald Dahli'a, tai Carl Hiaasen'ia, tai Nick Hornby'a, on kuin kuuntelisi homeerista naurua hermeettiseesä tilassa.
Hilppa loihtii meille juhlapäivällistä. Tarjolle tulee sienisalaattia, papinsilliä, keitetyt perunat ja paahtopaistia. Anteeksi pyydän, tuon paahtopaistin vuoksi. Mutta jos puolustus sallitaan, niin taitaa olla ensimmäinen kerta tänä vuonna, kun naudanlihaa syödään. Paitsi jauhelihassa, muutaman kerran. Kaikkea lihan syöntiä on syytä rajoittaa. Mutta Hanelilta saatu riista on kyllä paikallaan. Sitä paitsi se on ekologista. Ihminen on heikko, joten joskus tulee sorruttua vähemmän ekologisiin tekoihin. Kuten tänään.
Sattuiko joku katsomaan viikko sitten lauantaina Flinnkilä & Kellomäki-ohjelman? Siinä oli haastateltavana Risto Isomäki. Kyllä ajatukset lihansyönnin lopettamisesta kävivät mielessä. Ainakin minulla. No, vähentämisen kautta ehkä joskus. Nauta on jo melko lailla pannassa. Kanaa aika lailla, possua joskus. En ole vielä aivan valmis kokonaan lihasta luopumaan.
Itsenäisyyspäivä jatkuu hämäränä. Minä konkreettisti osallistun pikkuisen päivään: Käyn illalla laskemassa lipun. Eilen liputusvuorossa oleva henkilö kertoi taloyhtiön fb-ryhmän sivuilla, että on tänään iltavuorossa, ja kysyi, voisiko joku ottaa lipun alas? Minä satuin postauksen heti huomaamaan, ja ilmoitin olevani valmis sen tekemään. Kortta kekoon, taloyhtiön ja itsenäisyysjuhlan nimissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti