Tänään tulee kuluneeksi 40 vuotta John Lennonin kuolemasta. Eläköön John Lennon! Toinen suuri Mestari, Bob Dylan, elää yhä. Hän on myynyt koko musiikkituotantonsa oikeudet Universalille. Dylan sai elämäntyöstään noin 300 miljoonaa dollaria, kertoo The New York Times. Miksei minulta kysytty tarjousta? No, joululahjabudjetissa ei ehkä olisi ollut varaa.
Lennonin ja Dylanin välit olivat kai melko mutkikkaat. Joittenkin tietojen mukaan he tapasivat vain muutaman kerran. Muistan kyllä myös lukeneeni, että he olisivat viettäneet yhdessä viskinhuuruista aikaa, ehkä muillakin nautinta-aineilla ryyditettynä, New Yorkissa. Olisinpa ollu kärpäsenä katossa!
Dylan ilmeisesti tutustutti Beatlesit kannabikseen 1964 New Yorkissa. Siitä seurasi suuria vaikutuksia bändin tulevaan uraan ja musiikkiin.
Kun Dylan julkaisi 1979 albumin Slow Train Comin ja singlenä biisin Gotta Serve Somebody Lennon arvosteli kappaletta tunnetusti ja kirjoitti vastauksena parodian nimeltä Serve Yourself. Niin tai näin, Mestarit arvostivat toisiaan, antoivat toisilleen innoituksia. Dylan enemmän Lennonille, luulen. Kuolemattomia laulutekijöitä, ja kaksi ikisuosikeistani.
Korjatkaa viisaammat, jos hatarat tietoni ovat epätarkkoja tai perin vääriä.
Päivällä menen käymään äidin luona. Tiukemmat rajoitukset ovat Päijät-Hämeessä päällä: Vain yksi kerrallaan ja vain 15 minuuttia. Pitää varttitunti Elinalle jutella. Jospa hän jotakin siitä ymmärtäisi. Sitä vaan ei tiedä, ei osaa kukaan sanoa.
Mukavia pakkaspäiviä pitelee tämän viikon. Ulkoilukelit kohillaan. Vielä kun olisi vähän lunta, niin ei olis niin pimeetä. Vaan ei taida tulla, lunta. Viikonlopun tienoilla näyttää olevan ennusteessa hiutaleita, mutta plussalle menee mittari. Aurinko paisteli eilen, niin tekee nytkin. Oli hyvä aamulenkki heittää. Korvissa John, ei liene asia arvaamaton. Kaksi vuotta sitten oli luntakin. Kuva per. 8. joulukuuta 2018:
Eilen kolahti postilaatikkoon lahja. Sain fb-kaveriltani A-P. Pirskaselta hänen runokirjansa MURRERUNOJA METSÄSTÄ. Se sisältää Haiku- ja tankarunoja sekä mietelauseita savon murteella. Kirja on A-P:n omakustanne vuodelta 2014, ja hän on saanut hieman taloudellista tukea julkaisuun. Runot käsittelevät luonnon kauneutta ja tekijän suhdetta luontoon. Luontoa tarkastellaan eri vuodenaikoina ja erilaisten säitten vallitessa.
Kirjan loppupuolella on jonkin verran mietelauseita ja muita viisauksia. Lainaan loppuun, tekijän luvalla, yhden ensilukemalla mieleeni jääneen:
Vähhään tyytyväesen elämä on
ku sopivassa lestissä virutettu suapas
Sepä ei alamäessäkään ahista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti