Edellinen blogini muutamine muisteluineen herätti ajatuksen. Anttolassa oli 1960-luvun lopulla, 1970-luvun alkupuolella, suuri joukko henkilöitä, jotka jättivät jälkeensä tarinoita, keksittyjä, tosia, puolitosia, toisten samanmoisten sepittämiä. Nämä henkilöt olivat omanlaisiaan, eksentrisiä, humoristeja, tai ihan tavallisia ihmisiä, joille vain tuppasi sattumaan kaikenlaista. Oli Kissa-Alppo, oli Sisilisko, oli Loordi, oli suutarj'-Tassi, oli Pik'suihna, oli Kuolimon Pentti, oli Venäläisen Jussi, oli Ollikaisen Oskari, oli Sähkö-Valtonen, oli Pylkkäs Pertti, Hämäläis-Pertti ja Kiljus-Pertti, oli Hyvös-Erkki, oli Tirrosen Usko, oli Posti ja pien Iekki, oli Palo-Paavo, oli ollut Rosmo Hulukkonen, näin alkunylkyyn lueteltuna. Nuo siis niiltä vuosilta, kun minä Anttolassa asustin. En tiedä, kuinka laajalti erilaiset tarinat yhä elävät Anttolassa ja nykyisten tai entisten anttolalaisten päissä. Niinpä pujahti mieleeni ajatus, että mitäs jos me kolme kaimaania, Koistis-Pertti, Eerikäis-Pertti ja minä-Pertti, lyötäis ensi kesänä puolilahot päämme yhteen. Tiedä, vaikka niistä jalostuisi tervaspölkky, minkä hyväntuoksuisia lastuja voisi tallentaa.
keskiviikko 16. joulukuuta 2020
LEGENDARIIHI
Minulta on luultavasti suuri joukko tarinoita hävinnyt muistista, enkä edes muista monien henkilöiden oikeita nimiä. Tiedän kuitenkin, että parista sanasta saattaa mieleen palautua vaikka kuinka mehevä tarina.
Jokaisella Pertillä on varmasti samoja stooreja muistissaan, jokaisella myös erilaisia. Ja joka Pertillä on myös eri henkilöitä, joista juttuja muistaa. Kaimaaneillani on varmasti myös sellaisia tarinoita, mitkä ovat sattuneet sen jälkeen, kun olin pois Anttolasta muuttanut. Eerikäsen Pertiltä luultavasti on sellaisiakin juttuja, mitkä sijoittuvat aiemmille vuosikymmenille. Minultakin saattaa jokunen ukki-Aleksilta kuultu löytyä.
Mikäli olen oikein ymmärtänyt, Koistisen Pertti on ensi kesänä tilanteessa, missä hänellä on aikaa, ja hän on tulossa Suomeen, ja tietysti Anttolaan, joksikin aikaa. Puhetta on ollut, että poristaan sitten urakalla. Samoin on ollut, monta vuotta, puhetta Eerikäis-kaimaanin kanssa siitä, että hän tulee käymään Avokkaansaaressa. Pitää tulevan kevään aikana ryhtyä kartoittamaan mahdollisuutta muutaman tunnin palaveriin asian tiimoilta, vaikkapa Saarelan verannalla. Saarelan verannalla tapahtuvaan palaveriin, tietty. Tosin on mahdollista, että asian kartoituskin tapahtuu Saarelan verannalla. Jos kevätjäillä saareen päästään, ja aurinko kovasti lämmittää.
Märkää lunta satelee Hollolassa. Taitaa sitä maahan jäädä sen verran, että ensimmäistä kertaa tälle talvelle pitää kola ottaa käyttöön. Vaikka sulaa se lumi itsekseenkin. Vedeksi vissiin muuttuu sade, ja plussaa on ennusteissa.
Loppuun laitan näillä foorumeilla ennenkin julkaisemani kuvan. Kuvassa vilkasta elämää Anttolassa siihen aikaan, kun Lasipalatsi ja Kivikasarmi olivat uusia. Mäkipään Jussihan se loihe Sotainvalidien baarissa sanomaan: "Nyt meil on Kivikasarmi ja Lasipaltsi. Vielä ku suatais tuoho vällii rosmo-Hulukkosen patsas!"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti