Aamulla dallailin kuunnellen Ryan Adams'in pari päivää sitten julkaistua albumia Wednesday. Mietin, että joulu on lähellä. Jostain syystä ajatukset siirtyivät kuitenkin ei kovin relevanttiin asiaan, nimittäin lapsuuteni juhannuksiin. Niistä muistan ainakin kokot. Rantasaunakalliolta kokkoa katseltiin. Tai ei 1950-luvuvun alkupuolella ollut vielä rantasaunaa, oli vain "moottorikoppi", pieni hirsinen vaja, missä säilytettiin kaikenlaista sälää, kuten verkon kohoja, sekä talvisin ukki-Aleksin perämoottoria, neliheppaista Pentaa. 1950-luvun loppupuolella rantasaunakin ilmestyi, Lepomaa-nimisen kirkonkyläläismiehen toimesta. Hirret saatiin ylätalon aitoista. Vaan se on eri juttu. Juhannuskokoista piti puhumani. Parinsadan metrin päässä rannasta ovat Kitosaaret. Vasemmanpuoleisen, siis Akanhauvanniemen puoleisen Kitosaaren edustalla on aarin, parin luoto. Se luoto oli, on edelleen, Kokkokallio. Edelleen, vaikka kokkoa ei sen päällä ole poltettu sitten 1960-luvun.
Kun asiaa lenkilläni muistelin, niin olen sitä mieltä, että aina kokon perustana oli vanha puuvene. Muistini täytyy olla väärässä. Ei ukki-Aleksin iratimistoon ole voinut kuulua niin montaa vanhaa soutuvenettä! Eikä Piskolaan uutta soutuvenettä muistini mukaan edes noina vuosina hankittu.
Joka tapauksessa ehkä kymmenenä jussina kokkoa tuli Piskolan rantakallioltra seurattua. Isä-Erkki kävi sen aina sytyttämästä. Muistan elävästi, kuinka hän meloi Kokkokaliolle, kävi tuikkaamassa kokon tuleen, meloi takaisin.
Kun viimeeksi, varmaan vuosikymmen sitten sitten, kävin Kokkokalliolla, joka on nykyisin lokkien rakastama pesimisluoto, huomasin, että kallionraoissa ja -painanteissa on vieläkin suuri määrä venenauloja. Se puolustaa muistojani, mutta ei kerro, kuinka monta soutu- tai keskimoottorivenettä on matkansa pään saanut kunniakkaasti kyseisellä paikalla.
Oikeastaan muuta ei juhannuksen vietosta noina vuosina ole mieleeni jäänytkään. Ei jussiin mitään erityistä kokon ohella silloin kuulunut.
En ole saletti siitä, koska kokonpolttoperinne Kokkokalliolla loppui. Minä kun tuli teini-ikään, niin muut riennot kutsuivat mukaansa. Sitäkään en tiedä, kuinka kauan kokkoa tuolla luodolla oli poltettu ennen noita muistamiani kesiä.
Kokkoa poltetaan Piskolassa taas. On poltettu kohta parikymmentä vuotta. Haneli sen rakentaa rannalle, saunalta Paajalaan päin. Siellä ollaan joka kesä käyty jussia vastaanottamassa. Veneitä ei Hanelin kokossa ole tainnut koskaan olla. Kaikenlaista purkujätettä on siellä kyllä palanut. milloin milläkin menestyksellä ja näyttävyydellä. Kun äiti-Elina oli viimeistä kertaa mukana kokolla, taisi olla 2017, niin ei meinannut kokko syttyä laisinkaan, ja kun lopulta syttyi, paloi melko kituliaasti. Elina katseli aikansa touhua, loihe lopulta lausumaan: "Vuosisadan huonoin kokko!"
Pitää velj'-poijalta joskus kysellä, muistaako hän asiat samalla tavalla. Ja onko hänellä tietoa poltetuista veneistä. Oliko ukki-Aleksi mahdollisesti yhteistyössä veneentekijöiden, esim. Liimataisen, kanssa, ja saiko hän päivitettyä listaa uusien veneiden tilaajista, joilta sitten kävi anelemassa vanhoja palvelijoita kokon ruoaksi? Skenaario sekin. Näinä spekulatiivisina aikoina.
Kun tämän irrelevantin juhannuskokkopohdinna olin kirjoittanut, ryhdyin etsimään, josko löytyisi kuvaa muistelemistani kokoista. Eipä löytynyt. Löysin sentään selaillessani kuvan ukki-Aleksista saunakalliolla akkalauman keskellä. Liekö juhannus? Arvelen, että kuvausvuosi sijoittuu 1960-luvun loppupuolelle. Jos on juhannus, ja jos on kokko, niin kuvan vasemmassa laidassa pilkottava suotuvene on välttänyt tuleen joutumisen.
Lisäksi äkkäsin pari otosta vuodelta (kai) 1968. Ensimmäisessä trubatuuri Pikku-Peppe, poika, josta ei tullu trubatuuria.
Samana kesänä (?) pystytimme Avokkaansaaren korkeimalle kohdalle tämän tornin. Ihan luvan kanssa se tehtiin. Sieltä oli hyvät näkymät Luonterille, sekä joitain piiruja vasemmalle kun naamaansa käänsi, Harviolle, ihan kirkonkylälle asti. Harmillista, että yhtään tornista varmastikin otetuista kuvista ei ole säilynyt skannattavaksi.
Nyt on relevanttia lopetaa. Kohta syödään, vähän oikastaan, kävellään omatoimikirjastoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti