"Voin tehdä tänne Joulumaan, jos markan jokaiselta saan - niin kansaa autetaan!" lauleli Hector muinoin 1972 American Pie-biisin versiossaan. Ei tehnyt Tarvajärvi Joulumaata, kova oli kuitenkin halu. Mutta ei siitä sen enempää.
Kuten arvata saattaa, on taas hetki, jolloin leivinuunissa tuli viriä täyteen roihuunsa, ja minä aloitan kirjoittelun. Ulkona on nollakeli, pientä tuulenvirettä lännen suunnalta. Kunhan päivä valkenee, niin aurinkoa on luvassa, ip. jopa seitsemän asteen lämpötiloja.
Tänään en aio isommin työhommiin ryhtyä. Puoli yhdeksän maissa lähdetään naapurin Hannun kanssa pilkille. Hilppakin varmaan kävelee kalapaikalle, kunhan saa lapapaistin uuniin. Iltapäivällä taidan laittaa ovikotoksen verannan oven päälle. Hyvissä ajoin saunotaan.
Huomenna jatkuu loputon sarka: polttopuun teko. Se onkin vallitseva toiminto koko viikon ajan; kevätahaville kuivumaan pitää halkoa mahdollisimman paljon.
Jäällä on todella hyvä kävellä. Pari senttiä lunta, estää sopivasti liukkauden, mutta ei haittaa kulkua. Ei jään paksuus ole parissa viikossa juurikaan vähentynyt, sama reilu 40 senttiä näyttää olevan. Saunarannan vesiavannon jääkerroksen sain kantapäällä rikottua, ei tarvittu tuuraa avuksi. Kyllä tämä viikko voidaan jäitten vuoksi ihan rauhassa liikuskella. Sitten jäädään odottelemaan avovesiä.
Pitäisi varmaan alkaa hahmotella kesäkauden remontteja. Saunan lauteet, viime syksyltä siirtynyt piha-aittojen kesäkeittiöksi saneraaminen, siinä ne suurimmat. Täytyy miettiä, missä aikataulussa hommat teen. Pohtia mitä tarvitaan, mistä hankitaan, koska tilataan?
Saunan osalta pitää tutkia, missä laajuudessa täytyy purkaa rakenteita. Lauteiden sivulla ja takana on hirsiseinää verhoamassa paneli. Kun lauteet on purettu, näkee kunnolla, pitääkö se purkaa pois. Kyllä varmaan pitää. Luultavasti saunan rempassa aikaa kuluu jokusia päiviä, eli kannattaa miettiä, josko jättäisi sen kesemälle, kun järven vedet ovat lämmenneet uimiselle otollisiksi. Peseytyäkin kun pitää, silloin tällöin.
Kesäkeittiön kohdalla on vielä ratkaisematta, tuleeko etuisammaksi tuunata vanhasta, vai purkaa koko paska, rakentaa uusi, jolloin kattopellit sekä osan puretusta puutavarasta voisi käyttää hyödyksi?
Taitaa olla niin, että lopullinen päätös, kummankin työn osalta, tehdään vasta toukokuussa. Hieman sitä ennen teen laskelmia.
Toukokuu kuluu joka tapauksessa pihan, pottu- ja kasvimaan, istutuslavojen parissa. Mutta keväällä ja alkukesästä pitää isommat hommat tehdä; silloin on puhtia ja intoa. Myös tulevat loppukesää kohti mentäessä sienet, marjat, kalastuskin, yhä enemmän esille. Jaahas, eipä tehdä enää suunnitelmia, ne kun tuppaavat muuttumaan.
Kello on rientänyt kuuteen. Kesäaikaa. Pitää pöyhäistä uunia, hörpätä santsikuppi kahvia. Kohta herää Hilppa, päivä alakaa valostua (kesäaika). Katson aamun uutiset, lähden ulos källäilemään.
Vielä tuli mieleen Winston Churchillin sanat: "Voi luottaa siihen, että amerikkaiset tekevät kaiken oikein-kokeiltuaan sitä ennen kaikkea muuta". Nyt he ovat Trumppia kokeilleet, jokohan seuraavissa vaaleissa tekevät oikein?
Lopuksi lainaus tuosta Hectorin Suomi-neito-biisistä:
"On pakko ostaa, pakko omistaa
Ja kirkot suuret somistaa,
Vaan halki pakkasen ja jään
Voit kuulla laulun tään.
Ja loppujen lopuksi pari kuvaa eiliseltä.
Jäkälää, sammalta, lehtiä ja neulasia pihakivellä
Männyn tien pää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti