TULEN VIEMÄÄ

  Taas aamu on. Taas lämpiää uuni. Taas kirjoitan. Kyllä luntoäiti meitä on hellinyt, ja hellii luultavasti lopun aikaakin. Ei tämän paremmiksi kelit tule! Ei täällä edes huhtikuun julmuus tunnu. Laitanpa muutamia kuvia todidsteeksi sanomastani. Siis sanomastani, ei sanomastani.

Aurinko alkaa kohota eilen aamulla.

Hilppa ja naapurin Hannu pilkillä.

Hilppa rantautuu varovasti Isokamalan etelänpuoleiselle pikkusaarelle. Vasen peukaloni on näköjään änkytynyt otokseen.

Meikäläinen tulee alas Jänissaarten länsipuolella olevalta kallioluodolta. Huomiokaa koriste lakissa.

Puupino viettää aikaansa teltassa katsellen, kun ranta sulaa.

   No, nuo ovat menneitä, nyt tulevaan. Tänään meinasin poltella roskia. Viime syksnä tyhjensin kaksi piha-aittaa. Niihin oli tungettu rojua, enimmäkseen vanhoja vaatteita, seitsemältä eri vuosikymmeneltä. Oli housua, puseroa, sukkaa, hattua, takkia, oli vilttiä, patjaa, lakanan riekaletta, vaikka mitä. Roudasin patjat energiajätteeksi, muut navetan muurin sisään pressun alle tarkoituksena polttaa ne, kun tulee sopiva hetki. Nyt se on tullut. Aamusta alkaa sauhu nousta. Sammaan liittoon palavat muurin nurkalta kaadetun ja pätkityn suuren haavan oksanroippeet. Meikä saattaa illemmalla tuoksahtaa savulle. Mitäs sitte? Vaatteet ulos yöksi, mies saunaan. Ei kylläkään yöksi, mies, saunaan.

  Huomenna halon puita. Niin varmaan lauantainakin, sitä piisaa. Luultavasti sunnuntaina lähdetän Hollolaan. 

  Maanantaina mennään ennakkoäänestämään, tiistaina on aika hammaskiven poistoon. Perjantaina on Espoossa, Iiriksen päiväkodissa, isovanhempien päivä. Sinne mennään, Aija-mummin kanssa kimpassa. 15. päivä on aamulla labra, sen jälkeen renkaanvaihto Vianorilla. Välipäivinä tehdään, mitä mieleen juolahtaa. Hyvä, näin eläkkeelläkin, että on selvät suunnitelmat. Muuten ei ole, mistä lipsua, mitä unohtaa.

  Kohta sitten tulta kohti. Eiköhän märät risut, tunkkaisen kosteat vaatteet, syty, kun vähän bensaa lorauttaa yllykkeeksi. Siitäpä tuli mieleen, tulesta tuli: 

  Velhossa vankilaan tuli uusi vanki. Uusi asukas kysyi Takulta (moninkertaista elinkautista kärsivä), että onko tällä lainata tulitikkuja. 

  Takku ojensi askin: "Ole hyvä!. 

  Kohta Takku uteli vartijalta: "Mikä on uuden vangin nimi?" 

  "Tuhopolttaja Taavi", vastasi vartija.

  Tuo Takkuhan on juuri se vanki, joka huuteli sellissään, että kunkku on liero!

  Vartija hyökkäsi selliin, melttosi, että nyt lähdet heti pyytämään kunkulta anteeksi!

  Takku teki työtä käskettyä, ja sanoi kunkun edessä: "Anteeksi, että olet liero!"

  Viimeisessä kuvassa Takku roikkui molemmista käsistään sellin katosta. 

  Kevennyksen jälkeen äsken, puoli seitesemän kantissa, otettu kuva arskannoususta aitan takana.