Ylihuomenna jotakin muuta, ainakin odotusta. Ehkä ennenaikaista sellaista. Vesijärvi luo näinä aikoina jäänsä, mutta Anttolan kohdalla kai vielä joku päivä pitää vartoa.
Varrotaan, minkä tarpeen on. Valmius on tietysti olemassa; kun vihreää näytetään, oikeastaan jo keltaisilla, sännätään matkaan. Odotellessa tehdään jokapäiväiset askareet, luetaan mitä lukemisen alla on, katsellaan pääsiäisen aikaan kasaantuneita tallenteita.
Sääennusteet tästä vappuun ovat sen suuntaiset, että Anttolaan povataan päivälämpötiloja +13 ja +20 asteen välille, yöpakkasia ei laisinkaan. Aurinkoista näyttää sääkartta, paitsi vapun tienoissa vähän sadepisaraa. No, ennenaikaista on kiveen hakattuna pitää, vapun ennustetta. Eikä edes huomisen. Mutta jotain suuntaa kuitenkin antavat.
Ennen vappua ollaan saaressa pihat saatu siistittyä, kevätsiivoukset tehtyä, puitakin pilkottua. Pottu istutetaan heti vapulta. Muuta ei varmaan vielä kannata maahan laittaa.
Tiilikaiset lähtivät eilen kotiinsa. Iiris-rukka sai suklaamunia joka puolelta niin paljon, että jos taitavasti jakaa, niin jouluun saakka piisaa. Puhun näin siksi, että tiedän Annan tiukan otteen makean ylenmääräiseen syömiseen.
Anna ja Iiris saattavat tulla vapuksi saareen, riippuu Annan työtilanteesta; jos hän saa maanantainkin vapaaksi, he varmasti tulevat. Jos ei, niin sitten meneen harkintaan, luulen. Joni ei kuitenkaan pääse tällä kertaa. Onhan se mukava, jos tulevat. Saan katiskankokemiskaverin kalaonnea tuomaan.
Jos kaikki menee hyvin, niin jo loppuviikosta olen päässyt tarkastamaan, onko kalasääskipariskunta palannut pesälleen, näkyykö norppaa vakiluodollaan. Ja monta muuta asiaa tulee havaittua. Tärkein havainto tulee heti, kun Hanelin rantaa veneen luo päästään. Nimittäin veden korkeus. Tosi matalalla on vesi, toivottavasti on lähtenyt hilautumaan ylös päin. Ja varmasti, mutta kuinka paljon? Ainakin reilun puolimetrisen se saisi kohota. Tosiasia kuitenkin on, että nousu tapahtuu hitaasti. Juhannukseen asti valuma-alueilta vettä isoon järveen lirittää.
Sateitakin toivotaan. Muuten kesän passaa olla lämmin, kuten edellinen oli. Mutta ei yhtä kuiva. No, ei ihan yhtä kuumakaan, jos totta puhutaan. Siis minun toiveissani. Tai jos on, olkoon, mutta sitä sadetta! Vaikka joka toinen yö. Muutama tunti hissukseen. Meinaan, että kotitarvekasvattajilla on uusia suunnitelmia, lajivalikoiman laajennusta, mielessä. Niin, ja pupujussi ei toivottavasti ole pesinyt verannan alla. Me kun halutaan itse syödä omat viljelystuotteemme silloin, kun ne ovat valmiita. Kaikella kunnioituksella pikkupupujen lajivalikoiman laajuutta, ruokahalun määrää ja pelottomuutta kohtaan, mutta eikö ruohossa, apilassa, joutoheinässä ja vaikkapa nopeasti talon takana varttaan nostavassa lupiinissa ole riittävästi pureskeltavaa?
Sen verran tuosta viljelysuunnitelmasta: Pottu laitetaan uuteen maahan leikkimökin nurkille, vanhaan tulee hernettä ja papua. Piha-aitan länsipäätyyn istutussäkkeihin laitetaan tomaattia, jotka suojataan kuistilta puretuilla laseilla. Istutuslaatikoihin tulee ainakin kesäkurpitsaa, salaattia ja pinaattia. Ja kehäkukkia. Ruohosipulia sekä tilliä siellä taitaa olla ennestään. Ai niin, ja vanhaan lehtikompostiin aitan takanurkalle voisi laitta kurpitsan, pari. Sattaa sitä olla jotain muutakin, mutta Hilppa on vastaava, primus motor, sillä sektorilla, eli suunnittelussa. Minä toimin toteutuksen puolella, kun toteutus vaatiin puutarhajyrsintä, lapiota, kuokkaa, rautakankea, tai muita hienosäätökapineita. Noihin toimenpiteisiin kuluu kyllä vielä aikaa, paisi perunan osalta.
Jossain tuli tänään esiin tämä "IDEAS-DON'T-DIE"-kuva. Minusta se on hieno, kuten ajatus myös. Jos ihminen tuo eläessään ilmoille ajatuksiaan, jäävät ne elämään, vaikka hän kuolee, kuolkoon lunnollisen tai epäluonnollisen kuoleman. Eli ajatuksia ilmoille, vaikka kuinka pöllöjä; ne jäävät jälkeemme.
Loppuun vielä kuva katiskakavereistani 11.5.2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti