AIKA KESÄAIKAA KUTAKIN

  Vielä joutui kelloja kalibroimaan. Ja vielä joutuu muutaman kerran vastakin; oliko se 2021, kun EU lopettaa käytännön? Vuodesta 1981 ollaan Suomessa aiheutettu haittaa yrityksille, joukkoliikenteelle ja ihmisille, eli saatettu kansalaisten sisäiset kellot hämmennyksen valtaan. Ei tule ikävä, kesäaikakäytäntöä.

  Aamulla heräsin 5:47, kesäaikaa, tietysti. Ajattelin lähteä lenkille, mutta märkää luntahan siellä puski. Eli keitin kahvit. Sitten lehti (ei mitään merkittävää), ryhdyin kirjoittamaan. Ai niin: sitä ennen viestitin Avokkaan lämpöpumpun pöhisemään. Se kiitti komennosta, ilmoitti, että

  "Status: ON
  Temp: 8
  Temp control: function OFF
  Schedule control: Function OFF
  Delay control: function OFF

 Kiitos ilmoituksesta, mutta en jaksa uskoa, että pirtissä on 8 astetta lämmintä. Joku 3 kuulostaisi uskottavalta. Mutta mitäs tuosta; me ollaan täällä, lämpö siellä. Tärkeämpää on, mitä mittarit näyttää huomenna, ja siitä viikon eteenpäin.

  Nyt kello on 7:00, yhä kesäaikaa. Kun ulos vilkaisin, näyttää sade laantuneen ripotteluksi. Saattaa olla, että kohlakkoin vielä lenkille säntään.

  Aika kuluu, vuodet vaihtuvat, mutta lasten mielihalut säilyvät samankaltaisina. Kun Iiriksen kanssa ulkona oltiin, niin fillarilla oli tytön aivan pakko ajaa joka ainoa lätäkön yli. Sehän oli tietysti mukavaa, sillä pyörän takana olevassa apukahvassa olevan (Joni tai minä) kengät ja lahkeet olivat kastumisvaaran uhkaamina.
  Myös virtaava vesi, mahdollisuus päästä lotraamaan, oli ennen, on yhä, kiinnostavaa. Heti piti Jonin kanssa purolle rientää, kun Iiris sellaisen mahdollisuuden äkkäsi.

  Joku vietti lapsilla on: jos on pienikin mahdollisuus kastella itsensä, sitä ei jätetä käyttämättä. No, pakko sanoa, että Iiris ei tuolla purolla itseään kastellut, vaikka pelottavalta näytti, hyppely lankuilla ja kivillä!

  Sisätouhuissa tyttö on maltillisempi; piirtelyä (tullut isäänsä), palapelien kokoamista (siinä hän on taitava), sekä muovailua. 

  Tänään Tiilikaiset lähtevät jo ap. Lahden mummin luo käymään, sitten Espooseen; Iiriksellä on klo. 16 synttärit päiväkotikaverin luona.  Me aletaan kokoamaan tavaroita. Huomisaamuna ennen kahdeksaa (kesäaikaa) tien päälle, nokka kohti Mikkeliä, Lindlin kautta Anttolaan. Yhä näyttää ennuste ensiviikolle hyvältä. Yöpakkasiakin on, joten tuskin jäät alta sulavat. Varoen tietysti liikutaan, koska arvaamattomuus on nykytalvina jääolosuhteiden vitsaus. 

  Pelicans ei sitten selviytynyt jatkopeleihin. Sääli, sillä hyviä otteita kauden aikana he ajoittain esittivät. Mutta ei se riitä, pitää olla parempi, silloin, kun on tosi kyseessä. Mutta en jää asiaa murehtimaan. Jokuset viisitoista vuotta sitten olisi asia ollut toisin; silloin kävin kausikortin voimin monta vuotta seuraamassa jokseenkin kaikki kotiottelut, väliin vierasmatsejakin.

  " Vaalikampanjointi käy ehdokkaille yhä kalliimmaksi – Viime vaaleissa paikka eduskunnassa irtosi 40 000 eurolla" otsikoi YLE-uutiset. Ei varmaan ollut vaatimus, tuo 40 000? Eikä takuu? Löytyyköhän jostain lista niistä kampanjoista, mitkä eivät johtaneet valintaan? Kuka maksoi eniten siitä, että ei päässyt? Tai listaa siitä, mitä kukin ehdokas maksoi itse, mitä sai muualta? Myös tieto siitä, ketkä pääsivät läpi pienimmillä budjeteilla olisi mukava nähdä. Sellaiset tiedot ovat varmaan esiin kaivettavissa, eikö niin edellytetä? No, en viitsi nyt alkaa asiaa penkomaan. Minä lähden lenkille!