EI MITÄÄN NIIN PAHAA ETTEI....

  Pyhäilta oli tulosilta tulosiltaan. Se kului naisten lätkää jännittäen, vaalilaskentaa tauoilla silmäillen. Täydelliseltä katastrofilta selvittiin, molemmissa; ei sentään tullut rökäletappoita kiekossa, voitto jopa vietiin, vaaleissa vältettiin isoin paha. Mutta nyt on tiistai. Lätkät on naisten osalta lätkitty, vaalien jälkimainingit vyöryvät vielä kauan Suomen tulevan hallituksen rantautumista vaikeuttamassa.

  "Game of Thrones" alkoi eilen, viimeisen, kahdeksannen, kauden ensimmäisellä jaksolla. HBO:n palvelin oli kaatunut jossain vaiheessa päivää samanaikaisten katselijoiden paineeseen. Illalla palvelin palveli kyllä meitä nöyrästi. Kaikki vielä hengissä olevat, tai henkiin heränneet, merkittävät hahmot tässä avauksessa vähintään vilahtivat, joten tapahtumien kulku alkoi paremmin minullekin palata mieleen. Kuvaruudulla näkyivät mm. Kristofer Hivju, joka oli ehtinyt Beckin kuvauksista Muurin taakse, ollen vihollisen takana Talvivaaran nähden, ja Iain Glen, joka puolestaan varmaan joutui kiirehtimään Mrs. Wilsonin tallennuksiin, sekä Anton Lesser, jolla ei tainnut olla kiireita Nuori Morse-sarjan kanssa. Olihan siellä melkoinen joukko muitakin toisissa yhteyksissä vastaan tullutta naamoja.
  Kyllä sarja on huolella tehty. Varmasti on rahaakin kulunut. Vielä viisi jaksoa, niin sitten tämä spektaakkeli on tiensä päässä. Hyvä niin, sillä vaikka kuinka laadukas sarja on ollutkin, niin liika on liikaa.

  G.o.T. ei ole aivan niin helppoa katseltavaa, kuin ikisuosikkini "Emmerdale" ja taas alusta alkanut "Sydämen asialla". Niitä tuijottaessa ei niin väliä, jos vaikka ajatukset vähän harhailevat, jos  käy välissä keittiössä. Ei niissä kärreiltä tipahda, vaikka jakso jää välistä katsomatta. Harmitonta viihdettä, leppoisaa ajanvietetettä. Mutta käypä kusella G.o.T:n aikana, mene keittämään espressoa "Minkä taakseen jättää"-sarjaa (tuon oivallisen sarjan uudet jaksot alkovat juuri) seuratessa, vastaa puheluun "Hiljaisen todistajan" pyöriessä, niin johan olet ulkona. Tallenteelta jos katselee, voi toiston pysäyttäää muitten askareitten ajaksi, tai kelata tarvittaessa takaisin. Mutta livenä joutuu Hilpalta kyselemään, "mitäs äsken tapahtui?", jolloin kohta ollaa kumpikin lumiukkoina.
  Kyllä asia on niin, ainakin minun kohdallani, että molempia tarvitaa: kevyttä "hömppää", aivoja kuormittavaa tavaraa. Niin sarjojen, musiikin, kuin lukemisen suhteen. Vastapainoina toimivat toisilleen. Mutta rajansa kaikella. En kyllä mitään tosihömppää mallliin "Tanssin superäidit", "Tahdon morsiuspuvun" tai "Häät sulhasen tapaan" katsele. Enkä "Hengenvaarallisesti lihavaa" enkä "Tarjouksen metsäsätäjiä". Toisaalta ei "Suhteellisuusteoriaa alaan perehtyneille" myöskään kuulu lukulistalleni. Musiikin puolella on virkistävää laittaa Tom Petty soimaan Zappan jälkeen, keventää tunnelmaa Hendrixsin perään John Hiattilla. Niin pitkälle en toki ole mennyt, että Kaija Saariahon vastapainoksi pistän Kake Randelinin pyörimään, kevennä Wagner-iltaa Frederikillä.

  Eilen olin näkevinäni Anttola-sivuilla jäittenlähtöveikkauksen koskien Harviota. Nyt en löydä sitä mistään. Sen huomasin, että näkyvillä arvauksista oli kaksi: 29.4.2019 klo. 18 ja 4.5.2019. Toivottavasti tuo ensimmäinen on kohdillaan. Eilen soitin myös Hanelille. Hän oli vankasti sitä mieltä, että ennen vappua vedet lainehtivat. Toivo elää, Valpurista saaressa.
  Kun saareen päästään, ennen tai jälkeen vapun, mahdollisesti juuri vappuna, alkavat työntäyteiset ajat. Voi olla, että vakiintuneesta tavasta, missä aamupäivät tehdään duunia, iltapäivät otetaan löysästi, joutuu tinkimään. Ettei lopu aika ennen kuin työt. Kyllä se siitä tasoittuu, ruuhka, kunhan on toukokuun huhkinut.

  Notre Dame on palanut pahoin. Ikävä juttu. Toivottavasti se saadaan korjattua, uudelleen rakennettua, Ranskan pressan visioiman avustusrahaston turvin. Quasimodolle löytyy varmasti kelvollinen kortteeri korjauksen ajaksi.

  Vielä vaali-illasta; kun naisten lätkän dramaattinen loppu oli saavutettu, käänsin vaalivalvojaisiin. Joku prosentti äänistä oli yhä laskematta, ja Persut hengittivät aivan Demareiden niskassa. Ajattelin, että on se paha, jos ohi menevät. Mutta sitten ajattelin, että "ei niin pahaa, ettei vielä pahempaa". Olisihan niinkin voinut käydä, että Persut olisi ollut suurin, Kokoomus toinen, Keskusta kolmas,  Kristilliset neljäs, Siniset viides ja STL kuudes. Eli muutto johonkin poliittisesti neutraaliin ympäristöön, esim.  Antarktikselle tai  Avokkaansaareen, olisi tullut enemmänkuin ajankohtaiseksi.

Loppukuvaksi tilanteet  6.5. 2017...

...ja 4.5. 2018.