Jos muuttuivat kelit lämpimiksi, niin lämmönpitäväksi muuttuu makuuhuone, toivottavasti pysyvästi. Kolme päivää työtä takana, tunteja enemmän, kuin keskiverto palkanansaitsija tuona ajanjaksona, ja alkaa olla maalia vailla.
Melko yllätyksettömästi, ilman isompia vastuksia, on homma edennyt. Seinien koolaus, villoitus ja levytys ihan normaalia duunia. Vanha talo väärän vänkyrä. En liiemmin alkanut oikomaan. Kuuluu pelin henkeen. Kolmea ovea täytyi lyhentää: kahta komeron ja yhtä kammarista toiseen menevää. Lattian tekemisessäkään ei sen kummempaa, kun alkuun pääsin. Ikävästi vaan huoneen leveys oviseinältä lähdettäessä on 3,15 metriä. Lauta on päätypontattua kolmen metrin tavaraa. Eipä se käynytkään siitä vaan. Piti miettiä, minkä mittaisella aloitan, koska lautaa olin tilannut melko jämptisti juuri olemattoman hukan vuoksi. Tarttes ajatella enste. Ja kysyä, minkä mittaista tavara on, arssinoida, kuinka se asettuu kohteeseen. Toisaalta; kakskyt neliötä on kakskyt neliötä, miettii moni tilaaja, yhtenä Peppe. Seuraavan kerran olen viisaampi, jos sellaista nyt tulee. Ei ainakaan kyseisen huoneen kohdalla, luulen. Mutta riitti lauta, vähän jäikin. Ja opin nopesti, kuinka päätypontattu tavara toimii. Nyt lattia on lopetusta vailla. Lauta ja lisu puuttuu. Puhti loppui, olin painanut liki kellon ympäri. Ja lopetuksen teko saattaa olla joskus työlästä. Teenpä aamulla. Samoin kynnykset.
Sen verran pitää kehua menekkilaskentaani, että seinien ja lattian koolaukseen tilaamani mitallistetun kaks'kakkosen määrä sattui kutakuinkin kohdilleen; jäi neljänkymmenen sentin pätkä. Mitähän silläkin teen?
Huomenna pensselit ja telat heilumaan. Hilppa maalaili lista tänään ulkona. Hän saa huomenissa sutia palomuurin ja uunin. Ajattelin, että minä värjään seinät kahteen kertaan ja lattian ainakin kertaalleen sutaisen. Ehkä lattiankin valmiiksi; nykymaaleilla se onnistuu. Siinä onkin seuraava jännityksen kohde. Lattiaan tulee sama väri, kuin tupaan laitettiin. Sitä jäi jäljelle määrä, minkä arvelen juuri ja juuri riittävän. Nuukana miehenä en raatsinyt ostaa pienessä purkissa vieläkin kalliimpaa maalia lisää. Nukuuttani puolsi tietysti Carlsonin maalikauppias kertomalla, että Betolux on ihan finaalissa, eikä Tikkurila ole pystynyt toimittamaan uutta vähään aikaan. Taitaa ne muutkii värjäillä permantojaan, sano!
Jos ei riitä, meni veikkaus pieleen, toive persielleen. Ei se kuitenkaan mitään haittaa; tuodaan seuraavalta kaupunkireisulta lisää. Ja pohjakerroksen maalia voi vähän jatkaa. Varmasti riittää, jos tarpeeksi jatkan; kaivossa on mukavasti vettä, Saimaassa lisää.
Lauantaina on Anttolassa Kihut. Voisi vaikka käväistä. Samalla katsomassa Koivulassa Egyptinparruista puukauhoihin-näyttelyä. Siellä on esillä vanhoja puuesineitä, niistä osan olen jo nähnytkin Piskolassa. Taina on näyttelyn puuhaihmisiä ja on kasannut paljon kapineita niin kotipaikaltani, kuin sukulaisiltaan ja tuttaviltaankin. Se ongelma on Kihutahtumassa, että ei meinaa saada venettä säälliseen paikkaan. Ovat tupaten täynnä vierasvenelaiturit, rannat ylipäätään. Vaan jos mennään, kyllä yksi Busteri jonnekin sullotaan. Vaikka koulunniemeen, jos ei lähemmäs mahdu.
Tänään on tullut huiskittua, ettei ole juuri uutisia ehtinyt kuuntelemaan. Putinista niissä kai enimmäkseen puhutaan. Sen jostain aamulla kuulin, että Punkaharjun ja Savonlinnan liepeillä on vesiliikennettäkin rajoitettu, eli tietyillä reiteillä kielletty. Onneksi ei meillä asti. Tai mitä väliä, ei ole aikomusta mihinkään juuri nyt lähteä.
Uutisista vielä: eikös tuolla Ruotsissa hallitus nitise ja natise, heilu ja horju? Laitankin tämän pikakirjoituksen taivaalle. Ehdin katsomaan puoli yhdeksän uutiset. Kuulee, mitä Vladimir on haastellut. Ja kaatuuko Ruotsin hallitus. Ihan niin kuin ne mitenkään minua liikuttaisivat. Mutta kattelen kuitenkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti