Heti kymmenen jälkeen rantauduttiin Anttolan satamaan. Vielä oli hyvin tilaa vieraslaiturissa. Väkeä kumminkin oli jo kerääntynyt runsaasti Satamapuistoon. Tavalliset markkinathan nuo Kihut ovat. Samat kaupistelijat niitä kiertävät. Se, mitä olen aiemminkin Kihuilta kaivannut, puuttui nytkin lähes kokonaan. Nimittäin paikallinen tarjonta, eli perunat, vihannekset, mansikat, leivät, etc. Yksi myyntipöytä oli, missä ostimme toiseksi viimeisen kauraleivän, Ikolan Eilan taikinasta aamulla Koivulassa paistetun. Samalta pöydältä oli saanut mustikkapiirakkaa ja vehnästä, joitan mattoja näkyi myös olleen.
Tuttuja naamoja näkyi aika paljon. Muutamien kanssa tuli rupateltuakin. Näistä yksi oli kansakoulun luokkatoverini Pirskasen Sepi. Asuu kuulema kotitalossaan muinaisen kansakoulun vieressä. Oli sen hankkinut nimiinsä jokusia vuosia sitten, ja tehnyt täyden remontin. Se on talo, missä minä yövyin kolutieni alkuvuosina rospuuttoaikoina, kun kouluun ei päässyt hiihtäen eikä soutaen. Sepi muisteli, että kun hän asui niin lähellä koulua, piti hänen tulla joskus Piskolaan luokseni kylään, ihan etäisyyttä saadakseen. Ja vielä, että kerran olimme myöhästyneet koulusta, kun olimme vain leikkineet, eikä Aleksi-ukki, jonka kyydissä oli tarkoitus lähteä kouluun, ollut ajoissa saanut meitä hevosen rekeen. Kun nyt asiasta kuulin, muistui se myös omaan mieleeni. Edellisen kerran oltiin Sepin kanssa puheissa joskus kuuskytluvun lopulla. Tempus fucit!
Viitisen minuuttia poristiin, ja johan Hilppa oli hävinnyt. Aikani silmäilin. Siellä se oli rättiteltassa retonkia mallaamassa! Ja osti kans'. Piti vain käydä lähimmällä, ja ainoalla, automaatilla rahaa nostamassa. Ei näyttänyt kortti olevan käypää maksuvälinettä noilla Kihuilla.
Käveltiin myyntikojut läpi. Marssittiin Koivulaan katsomaan Egyptinparrusta puukauhaan-näyttelyä. Paljon oli puisia esineitä näytillä, vahimmat kaukaa 1800-luvulta. Taisi olla puukauhoja, Egyptinparruja en huomannut. Paitsi jokusessa valokuvassa.
Juotiin Koivulan terassilla vielä kahvit voisilmäpullalla. Ei käynyt kortti. Minun onneni: Kuusi euroa oli hinta, kaivoin kolikkokukkaron.
"Ei riitä", totesin, aloin etsiä lompakkoa.
"Paljonko siinä on ?", kysäisi ystävällinen myyntihenkilörouva.
"Viiskuuskytviis ja nappi", vastasin.
"No kyllä ne riittää".
"Mutta nappia et saa, sitä tartten", ilmoitin.
"Asia selvä", myöntyi rouva.
Niinpä maistuivat ale-kahvit ja -pullat hyville, vereksiä olivat molemmat.
Siitä suunnattiin takaisin Satamatorille, kaupan kautta. Käytiin jäätelöt (kortti kelpasi). Kaupan ovensuusta myös puoli kiloa mansikoita (ei puhettakaan korttimaksusta). Torin kojusta tarttui vielä viipurinrinkeli matkaan, medium (cash only). Muutaman tutumman kanssa jokusia sanoja vaihdettiin. Paikalla oli myös ikiaikaisia kesäanttolalaisia: Liikasen Eki ja Ilaskiven Rami, nämä tunnetummasta päästä.
Lähdettiin veneelle. Ihmeteltiin, kun kansaa oli kokoontunut rannalle. Pian asia selvisi; oli alkamassa tukkilaisnäytös. Äijä lähti sestomaan vilttihatusaan, ruutupaidassaan ja kumiteräsaappaissaan. Kesti se puulla, vaikka kuului puhelevan, että ei ole ennen tällä tukilla seilannut. Ei varmaankaan, koska Haneli nuo näytökseen tarvittavat tukit vast'ikään ja vasiten haki (luvan kanssa) naapurin metsästä ja kuori.
Oli yleisöä ranta mustanaan.
Me hypättiin veneeseen. Kansan taputtaessa siirryttiin toiselle laiturille tankkaamaan. Selvennyksen vuoksi: ei kansa meille taputtanut, temppujaan tekevälle tukkijätkälle varmaan.
Se kihuista. Ja kehuista sen verran, että näyttely Koivulassa oli hyvä. Varmasti esineitä löytyisi Anttolasta enemmänkin; nyt ne oli haalittu vain muutamasta taloudesta.
Palattuamme maalasin lattiapuoliskon uudelleen. Nyt huone odottaa listoitusta, mikä alkaa pian. Sitten tavarat paikoilleen. Seinäkiinnitykset jäävät lähitulevaisuuteen. Eli taytyy hommata sopivat tarpeet kipsilevyä varten. Toki verhotangoille ja lukuvaloille on laitettu puuta taakse, jotta ei tarvitse "perhosiin" luottaa.
Huomisaamuna lähdetään käymään Hollolassa. Keskiviikkona takaisin. Päästään takaisin omaan huoneeseen muuttamaan. Kuusi yötä tuli pikkukammarissa nukuttua. Saa nähdä, kuinka uuden värisessä tilassa, hajuisessa myös, tulee uni silmään. Tulipa uni silmään, tai kääntyileekö Peppe uutuutta vieroksuen yönsä, niin pitää aloittaa laajempialainen sienikartoitus. Tähän asti se on rajoittunut pinnan raapaisemiseen kivenheiton säteellä pihapiiristä.
Vielä kohuista. Kun Putin lähti, ei tarvinnut median odotella uusia aiheita; Helsingissä sörnäytti joku kahjo pitkin jalkakäyäviä ihmisiä lahmaten, yhden kuoliaaksi asti. Jaguaarin totaalista väärinkäyttöä.
Toinen kohu oli Jyväskylän ralli ja suomalaisten kolmois- ja neloisjohto. Ja perään Latvalan auton hyytyminen. Mitä tänään? Onko tulossa Four Cats'ia mukaellen, uutipäivä parahin, pitkiin aikoihin?
Että sellaista tällaisena kauniina aamuna:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti