Haneli oli täällä, koska oltiin aamupäivä naapurisaaressa suorittamassa saunan kuistin kengitystä, eli vaihdettiin alahirsi ja pystytolpat. Niiltä osin vähintään yhden sukupolven ajan saavat omistajat nukkua yönsä rauhassa.
Menen vielä huomenna verhoilemaan hirsipanelilla kyseisen kuistin etupuolta. Yhdessä omistajien kanssa pusataan. Tarpeet operaatioon tulivat samassa kuormassa, kuin minunkin puutavarani. Haneli oli hirsimiehenä ja henkisenä tukena tunkkausvaiheessa mukana. Ja pääsasiallisena tekijänä, pakko myöntää. Eiköhän lopusta selvitä ilman velj'poikaa.
Eilen käytiin iltapäivällä, sade-ennustetta uhmaten, sille pitkää nenää näyttäen, laavulla retkellä. Pitkää nenää passasi näyttää heti palattua, koska ei pisaraakaan ollut satanut.
Tehtiin pienet kynsitulet, makkaraa ja maissia paisteltiin.
Iiristä ei yksin voinut päästää maisemia kuikuilemaan; toistakymmentä metriä äkkijyrkkää pudotusta Saimaan pintaan.
Hyvin jaksoi Iiris umpimetsässä laavulle kävellä. Vauhti ei ollut tietystikkään huima. Takaisin pääsi tyttö äitinsä harteilla, kun alkoi taivas synkistellä. Minä jäin tarkkana ja varovaisena miehänä kuseksimaan nuotioon. Ei muuten kastuttu, kuten äsken mainitsin.
Tänään meinattiin uhmata ilmojen haltijaa uudelleen. Tuli päännousema lähteä pienelle veneajelulle. Jos vaikka norpan näkisi. Aurinko paistoi. Kun oltiin laiturilla, alkoi tummaa pilveä työntyä lännen suunnalta taivaalle.
Kysyin! "Otatteko riskin?"
"Otetaan!", ilmoitti naisväki, Iiristä lukuunottamatta. Hän äänesti ilmeisesti tyhjää.
"Ok", vastasin.
Porukka paattiin, menoksi. Muutama satametrinen niemen taakse ajettiin, nähtiin nousevan pilvirintaman suuruus ja synkkyys, käännyttiin melko kerkeästi takaisin. Ukkoskuuro sieltä tuli. Ei tosin ihan päälle osunut. Mutta kastellut olisi aika tarkkaan. Mennään norppajahtiin toisena päivänä.
Nyt ollaan syöty lettuja. Ihan kahta laatua; porkkana- ja originalsellaisia. Taas paistaa aurinko. Akkaväki ehdotteli iltaveneilyä.
"Muuten voitaisiin lähteä, mutta ehdin laittaa akun laturiin. Sehän menisi "yheks' rumppoomiseks", jos virtaläteen heti takaisin naplikoisin."
Näin argumentoin raudanlujasti kantaani. He päättivät lähteä soutelemaan. Ilotin kalliolle vain, ihan lähelle. Siispä minulla on aikaa kirjoittaa tämä juttu loppuun.
Huomenna siis olen naapurilla duunailemassa. Toivottavasti Esteri armahtaa. Torstaina on aikomus sörnäyttää Mikkeliin asuntomessuille. Shade ja Luna kopataan Laajalammilta messiin. Mennään satamasta laivakuljetuksella. Jos tämä toteutuu, on se jo toinen kerta, kun lähden Mikkelin satamasta laivalla. Ensimmäinen tapahtui kesällä 1951. Silloin palasin synnytyslaitokselta Piskolaan vesitse. Muistikuvat ovat haaleita. Eli ensimmäisen matkan jälkeen tapahtunut Kirkonvarkauden sillan ilmestyminen maisemiin ei aiheuta hämmennystä.
Perjantaina mennään Piskolaan moikkaamaan Elinaa ja huoltojoukkoja. Anna ja Iiris lähtevät luultavasti Helsinkiin sunnuntaina. Minä pureudun kammarin remonttiin.
Lopuksi vielä yksi detalji PoriJazzeilta. Taisi tapahtua Wilcon ja Brian Wilsonin esitysten väliajalla. Ihmiset olivat vielä poissa päälavan edustalta, kun palattiin tuoleillemme. Ilmassa söksähteli lokkeja ja tiiroja etsiskelemässä makupaloja. Hilppa istui takanojassa jalat eteenpäin työnnettynä. Yht'äkkiä hän kirosi.
Minä, että mikäs nyt?
"Lokki ruikautti jalalle!", vastasi Hilppa.
Ja niin oli tehnyt! Nilkalle oli peijooni lastinsa tipauttanut. Sukka paskassa, suoraan sanottuna. Mitäs muuta, kuin sukka pois, ja rouva bajamajojen luo käsienpesualtaalle huuhtelemaan isommat tuhmat. Onneksi ei keskelle kaalia tekosiaan osuttanut, ketale. Hatutta päin oli Hilppa.
Loppujen lopuksi näkymää ennen sadetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti